Kolme neitosta ja komeata
Kylvi kukkasia tarha'ansa.
Tuli pulska poika rohkeasti,
Noukki kukkasia kouran täyden.
Pani piiat sala-ansojansa;
Pulska poika tarttui niihin kiinni.
Silloin sanoi yksi piikasista:
"Poltettava on se paha poika!"
Toinen: "maasta on se ajettava!"
Kolmas: "eikä! hirtettävä hän on!"
Hulivili poika itse puhui:
"Enkä konna ajettava;
Poika olen, kovan onnen puuhun
Waimon kaulaan kerran hirtettävä!"
(Oul. W. sanomat 1831).
Uskon muutos.
Naimatoinna Matti muinoin
Pirun pääll' ei uskonunna.
Naituansapa hän noituin
Häpeällä havaitseepi
Ereyksensä epä-uskon.
Perhosen synty.
Perhonen pieni elävä,
Tuulen kukka, lemmen lehti,
Ilon ihana itikka,
Kukan kaunis kanneltava!
Mist' on syntysi, sukusi,
Kuka siipesi kuvasi,
Lentimesi levitteli,
Pyyhki huulilles hunajan,
Pani mettä mielehesi?
Tiedänpä sinun sukusi,
Selvitänpä syntymäsi:
Walo idästä yleni,
Ilo lännestä läheni.
Tuoll' oli tuliset vaunut,
Tällä vihriät venehet;
Tuoll' oli valoisat varsat,
Tällä purjehet punaiset.
Walon varsat valjahissa
Laukkasit linnun ratoa,
Samosit tulista tietä,
Tuli pyöristä tuhisi,
Liekki lensi kavioista
Mennessä idän isännän,
Kuninkahan kulkiessa.
Kuului kumina kylihin
Näkyi pitkäinen pihoihin
Ilkeäin imehnolaisten,
Alaisihin asuntoihin.
Ilo, illan hallitsija,
Iloinen ihana neiti,
Laski selkeä sumuista,
Kulki pilven kukkuloita.
Eivät kukkulat kumoa
Wenettä tuulen vesillä,
Eikä alusta ajele
Sumu suunnalta hyvältä.
Nauru nakoitti perässä,
Liekki liehui purjehissa.
Sieltä kuumotti kujille,
Kuusikoille kankahille
Iltaisen punainen purje,
Tuonne nousit taivahalle
Silkkisillä siivillänsä,
Waahtisilla varsoillansa
Keskellä kesäistä yötä,
Ajalla tähdettömällä
Pitkän Pohjolan perälle,
Siellä suuta suihkasivat.