Koko joukko hänen runoelmiansa löytyy Arvidson'in toimittamassa
"Oskyldigt Ingenting", joka annettiin kesken vuotta kielletyn 'Äbo
Morgonblad'in sijaan tilaajoille, ynnä muissa sanomalehdissä.
Kukkasen taivas.
Oli se kaipo kukkasella kaunoisella,
Waippakorvalla valitus,
Ettei häntä lentäväksi Luoja luonut,
Eikä suonut soittajaksi;
Ettei kieltä kimalaisen kukka saanut,
Jolla maistaisi mesiä;
Että itse iloitsisi, imeksisi
Hyvän henkensä himoja.
Waanp' on Luoja lausununna, luotuansa,
Kukan korvahan korean:
Kun sun neitonen näkevi nuorukainen,
Sulhaselleen säilyväinen,
Niin sen silkkisiivillänsä, sinisilmän,
Näet lentävän lähelle.
Eipä lintu lentäväinen liukkahampi
Kuin se neito nurmen päällä,
Eipä perhonen pikemmin pakeneva
Kuin se tyttö on tuleva;
Eipä lumi varvikossa valkoisempi
Kuin sen käs' on kaunokainen.
Niinpä tulet tyvestäsi taitetuksi,
Nouset neitosen nisille.
Eipä taivas täydellinen täytelämpi
Nuoren rintoja Rikiinan;
Eipä mesi mehiläisen mehuisampi
Kuin on huulet Hilturilla.
(Arvidson'in 'Oskyldigt Ingenting'issä 1821).
Punnittu Amor.
"Nyt mä kerran koitan,
Kosk' on tässä puntar',
Miten painat kunnar',
Jonka tuskin voitan?"
Lausui neito muinen,
Lieto, naurusuinen.
Waakapuulle laittoi
Afroditen lapsen,
Wastapainoks hapsen
Palmikosta taittoi:
Hapsi maahan sousi,
Amor ylös nousi.
"Raskas on kuin lammas
Joka karva mulla!
Miss' on paino sulla,
Pieni irvihammas?
Eikö voima aina
Wäkevässä paina?"
Tyhjän olla antoi
Toisen vaakalaudan,
Sitäp' ilma kauan,
Joss' ol' Amor, kantoi;
Hän lens' päällä ilman,
Käänsi neiden silmän.
Neito päätä viskoo
Ihmetellen: "Kas! kas!
Povessa niin raskas!
Sua, sisalisko,
Kenpä taisi luulta
Keveemmäksi tuulta?"