Kuuli Lauri kuikutuksen
Koipesi kotoa,
Kiljaista kimmautti:
"Laukkaa juoksen langoilleni!
Jop' on totta toisen kerran
Käynyt näätä käntällensä
Tahi suurempisukuinen!"
Wäärin polvin ponnistaapi
Suksilla suoremmin
Pyynnille pyssynensä,
Tullen kammahtui kun katsoi:
"Ihme! Kumma! kuka tässä?
Poika kaunis, kahden vuoden,
Tapioltani tapettu!"
Kaappajaapi kainaloonsa,
Laukaisi lankansa;
Sieppasi silmukasta
Helmalapsen hermottoman.
Suukosteli surmattua
Polvillansa porkan päällä,
Sadatellen sallimusta.
"Niinpä, Luoja, loit minua
Ikuiseks itkuksi,
Syypääksi syyttömästi!
Mikä tulleepi minulle
Muu kuin kauhea kadotus!
Woi jos vielä virkoaisi,
Kun ma koittelen kotona!"
Pisti pienen konttihinsa;
Päinehen, päivineen
Sopikin solkenahan.
Siellä herjäkäs herähtyi
Äitelistä äimyksistä.
Nuolen tuskaa tuottavaisen
Laurin laukaisi lävitsen.
Sitten naiset naimattomat
Taivutti talossa
Rakkauden rahkehia
Ottamahan olkapäille.
Povet poltteli pojilta,
Wäänsi mielet miehiltäkin
Nurin narin narrin töihin.
Senp' on Lauri langoillansa
Sairauden saattanut,
Poloinen poika parka!
Itse istut akkunassa,
Yli öitä yksinäsi;
Kasvot kuuta katselevat,
Ajatus on Aunen luona.
(Sanansaattaja 1833).
Kaarle Saksa.
Suomussalmen kappalaisen poika, syntynyt 1796, tuli Yliopistoon 1815, ja kappalaiseksi Suomussalmelle 1822, kirkkoherraksi Hyrynsalmelle 1848, kuoli 1849.