Tyhmäsen Elämäkerta.
(Kellgren'in mukaan)
Nyt, miehet, kuulkaa korvillanna
Tuon Tyhmäs-vainaan elämää.
Jos ei se ikävätä anna,
Niin joku taitaa hymähtää.
Hän syntyi tavan kurjan jälkeen
Juur' alastonna maailmaan;
Waan puutos loppui hältä melkeen,
Kun pääsi käsiks tavaraan.
Kun piennä oli poikanen,
Niin hoiti häntä ämmä Naakka;
Hän taudin sai, — vaan voitti sen,
Ja eli sitten kuoloon saakka.
Hän, luonnostansa lakea,
Ei ollut paha tuskaumahan;
Jos sattui joskus suuttumahan,
Niin taisi olla vihassa.
Se virhe hällä nuorempana,
Ett', ennen mieheks tultua,
Hän oli poika kutjana;
Se katos poijes vanhempana.
Ei ketään kadehtinut hän; —
Jos karsasteli niinkuin haukka,
Ei sitä sovi syyttämään,
Kun oli karsosilmä raukka.
Hän oli pystö vartalolta,
Siis luultiin häntä ylpeäks;
Waan moite käypi tyhjäks,
Kun oli keno kasvannolta.
Hän tilkan otti mielellänsä,
Waan väsyi turhaan lorinaan,
Ja haasti harvoin niellessänsä,
Waan nieli aina juodessaan.