Ei juomingeissa kerjennynnä
Hän mainioksi ollenkaan,
Kun aina pyöri päihtynynnä,
Jos vaan hän joutui juopumaan.
Hän ristiin, rastiin kirjoitteli
Ja jaaritteli tiheään;
Jos runo loruks pyörähteli,
Ei loru runoks ikänään.
Myös sanoissansa aina varoi
Hän sekaannusta pimeää,
Ja sanoi, kun hän niitä haroi:
"Sen selvempi jos selkeää!"
Jo nuorna äijän oppi karttui,
Niin että saarnas kerran kans;
Waan lyhyt oli saarnassans,
Kun ensi sana suuhun tarttui.
Jo hätä olis ollut suuri,
Jos joku toinen joutui näin;
Waan hänpä kääntyi toisinpäin,
Ja päätti saarnan siihen juuri.
Hän usein näki matkoillaan
Kuin viisahasti Luoja laati
Myös siinä että kylät kaati
Hän virtain vierin juoksemaan.
Myös sanoi hän: "Jos Savoon vienee
Sun tiesi, niin sä siellä vain
Syöt herkutellen parahain,
Kun laukussasi hyvää lienee."
Hän haasti aina hyvin tarkoin
Myös kaikkein luotuin laadusta,
Ja merkillistä kerran, vartoin,
Hän puhui krapuin luonnosta.
Kun kravut pa'assa soristelit,
Hän ratki puhkes itkemään,
Ja sanat suusta purskahtelit:
"Nuo raukat kuolit eläissään!"
Hän raamattua lueskeli
Jo vuotta kolmekymmentä;
Waan vähän vielä ymmärteli,
Mit' eivät muutkaan ymmärrä.