Näin antoi aika neuvon hän
Niin valtataitohon kuin muuhun:
"Jos miel' on lehmää lypsämään,
Niin anna hälle ruokaa suuhun!"
Sen neuvon siveyden teille
Hän antoi kumman eläissään:
"Se käytös, jost' on häpy meille,
Ei kunnioita ketäkään".
Hän piti rohki ollessahan
Myös oman uskon mielessään:
Hän uskoi päivän paistamahan
Ja silmän luodun näkemään.
Ja vaikka aina eli varoin,
Niin joutui kerran sanomaan:
"Jos varast' auttoi valo harvoin,
Niin sokeaa ei milloinkaan!"
Tuon sananlasku oli soma
Edusta vapasukuisen:
"Ett' ansiokin ihmisen
Ei ole muu kuin hänen oma".
Jos raha-asioissa kaipaat
Myös neuvoa, niin Tyhmänen
Se neuvoi näin: "Jos paljon lainaat
Niin paljon velkaut poloinen!"
Nyt tyhjään tutkit sinä kanssa
Sun sielus sijaa, veikkonen!
Jo aikaa sanoi Tyhmänen:
"Se piiloittelee piilossansa!"
Nyt irvistellään lääkäreitä,
Ja oppi heiltä soimataan;
Hän sanoi: "Onpa hyvä heille
Se keino, jos ei muillekaan!"
Jo parkui moni ihmisparka,
Kun hänen työtään moitittiin,
Waan Tyhmänen ei ollut arka,
Kun muita kuinkin soimattiin.
Ei veisannut hän juuri parhain
Waan este siihen oli se,
Kuin kirkossamme kuulemme,
Jos virren nuotti menee harhain.