Lauloi pieni lappalainen,
Hyräeli hyinen poika
Nuotiolle noustuansa
Hangen kylmästä kylestä.
"Mitäs laulat lappalainen,
Poika hyinen hykertelet?" —
"Laulelenpa lystikseni,
Omaks hyväksi hykerrän;
Niinp' on minun mielestäni,
Ett' on lintu leivonenkin,
Waikk'ei huua huuhkajana,
Eikä karju kaakkurina!"
(Oulun Wiikkosanomissa 1829).
Leivoselle.
Missä viivyt, leivoseni?
Etpä joudu ensinkään
Tänä vuonna, kultaseni,
Mieltä mielistyttämään;
Aina ennen ennättelit
Talven huolet huojentaan,
Etelästä lennättelit
Myrskyn muistot poistamaan.
Kuulin kieles visertävän
Ilman alla aikanaan:
Näinpä päivän ennättävän
Kukkasia kutsumaan.
Kukat kutsui hettehistä
Kaunihisti loistamaan,
Weti vedet lähtehistä
Juoksussansa joutumaan.
Laski pienet lattialta
Kartanolla juoksemaan,
Venehetkin valkamalta
Vetten kalvot kaivamaan.