Suositellen mehumiellä
Annin kumppaniksi jäin,
Sanoen: "Kah, laula vielä!"
Ja se armas lauloi näin:
Tuulan, tuulan tee :,:
Niin hän lauloi hymyhuulin,
Sulosilmin, simasuin,
Hiljaa hengiten ma kuulin.
Mutt' en muista muuta kuin
Tuulan, tuulan, tee :,:
Taivas leimahti ja loisti
Kun hän istui vieressäin;
"Suudellaanko?" — "Toisti, toisti!"
Lausui hän ja lauloi näin:
Tuulan, tuuan, tee :,:
Solui päivä; iltatorven
Liekö kuullut kutsuneen,
Kun nyt lähti poikki korven,
Tuota mulle laulellen:
Tuulan, tuulan, tee :,:
Wapaus on rinnastani,
Riemu, rauha rientänyt;
Yöt ja päivät korvissani
Sama soipi ääni nyt:
Tuulan, tuulan, tee.
(Oulun W. sanomista 1840; vähä toisin Otavassa II 1832).
Milloin muistelet minua?
Sua muistan ensimäisen
Leivon lystin laulellessa
Hattaroissa häilyvissä;
Muistan myöskin kukkahaisen
Päätöstänsä pilkistäissä
Lähtehessä läikkyvässä. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan, kaunokaista,
Suven armahan ajalla,
Kun ei öillä sammu päivä;
Muistan käen kukkuessa
Pikku linnun livertäissä
Laaksoloissa lehtevissä. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan syksysäällä
Rajutuulten raivotessa,
Lehtein puista lentäessä;
Muistan, koska kuutamolla
Kuvauupi taivo kirkas
Jäisen järven iljanteissa. —
Milloin muistelet minua — milloin?