Sua muistan, koska korvet
Waipan valkeaisen saavat
Talven tuiman joutuessa;
Muistan tähtein tuikkiessa,
Revontulten tuprutessa
Kuin jos taivas ois tulessa. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan ajoin kaikin,
Päivän puoleen pyrkiessä,
Sekä mailleen kulkiessa;
Muistan täällä, muistan tuolla
Tähtitarhan tuolla puolla. —
Milloin muistelet minua — milloin?
(Pääskyisen pakinat; vähä toisin Otavassa II 1832).
Sirkka.
Sirkka lauloi lystiksensä,
Oman intonsa ilossa,
Huviksensa hyräeli
Metisellä mättähällä,
Simakukkien seassa.
Päivä paistoi, nurmen nunnut,
Kukat kultaiset kedolla
Katselivat, kuultelivat
Kuin hän laulella liritti.
"Mitä laulat laiska roisto,
Hullutuksia hyräilet?
Teehän työtä, eihän vatsa
Täyty tyhjistä loruista;
Raipat selkään semmoiselle!"
Torui muuan muurahainen,
Ylen itara itikka,
Sirkan syytöntä iloa.
Sirkka lauloi lystiksensä,
Oman intonsa ilossa,
Huviksensa hyräeli
Metisellä mättähällä,
Simakukkien seassa.
(Otava II 1832).
Oma maa.