Majan sijaa ei missäkään
Sinulla mointa oo.
Tääll' on elääsi, kuollasi,
Jos kuinkin onni suo.
Waimot.
Härälle Luoja sarvet,
Hevolle potkat ankoi,
Jäniksillenpä juoksun,
Hampaatpa leijonille.
Ja uimukset kaloille,
Ja siivet lintusille,
Ja miehillenpä mielen.
Mut jäikö vaimo ilman?
Mit' antoi? Kauneuden!
Kilpein sijaan sen saivat,
Sijaankin laapuritten,
Woittaapa myös teräksen,
Tulenkin vaimo kaunis.
(Lauluja Anakreon'ilta 1834).
Juoda pitää.
Maa multainen se juopi,
Ja puut ne juovat maata;
Meretkin ilmaa juovat,
Ja merta päivän tähti.
Ja kuu se juopi päivää.
Miks' siis kinaatte, miehet,
Jos juoda myös ma tahdon?
(Samasta kirjasta).
Elias Lönnrot.
Kyläräätälin poika syntynyt Huhtik. 9 p. 1802, tuli yliopistoon 1822, piirilääkäriksi Kajaniin 1832, Suomen kielen provessoriksi Helsinkiin 1853 ja erosi siitä virasta 1863.