Hänen sekä omia että suomentamia runoelmiansa löytyy varsinkin Oulun viikkosanomissa 1832 ja 1833, Suomi-kirjassa 1845. Kappaleita Iliadista ja Odysseiasta, joita hän on suomentanut, on kirjassa Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina, Suomi 1856 ja kalenterissa Weteranen.
Lönnrot'in suorasanaisista teoksista mainioimmat ovat Lainopillisen käsikirjan käännös ja Kasvisto.
Laulu Amkreon'in tapaan.
Ei ruusustossa Inka
Havainnut mehiläistä;
Se piikillänsä pisti
Kätehen kaunoisehen.
Kun tunsi tuskan tuiman,
Jo juoksi joutumalla
Ja itkien emolle
Valitti vaivoansa:
"Jo taisi, äiti kulta,
Minusta mennä henki,
Kun Lemmon lentiäinen
Mua piikillänsä pisti
Pahasti sormen päähän.
En vaivainen varannut,
Kun lensi liehutellen,
Kukissa kuihkuroiden".
Sanoopi siihen äiti:
"Ei Lemmon lentiäiset
Sinua, tyttö raukka,
Kovasti kuolettane,
Kun vaan varoa voisit,
Ett'eivät haavoittaisi
Sydäntäsi sinulta
Ne lemmen lentiäiset".
(Saima 1845).
Lintuselle.
(Runeberg.)
Sanopa, laululintu,
Selitä, sirkkunen,
Mitenkä niin sinulla
On rinta riemuinen?
Warahin aamusella
Iloisen äänesi
Ma kuulen, iltasilla
Suloisen soittosi.