Ja hän kirjoitti paperilapulle merkillisiä sanoja ja määräsi, että lappu oli ommeltava vaatepussiin ja sidottava vanhimman vasikan kaulaan. Sitten hän neuvoi, miten vasikoita sen lisäksi oli syötettävä ja miten juotettava.
Emäntä noudatti tarkoin poppamiehen määräyksiä. Ja vasikat rupesivat elämään ehommin kuin ennen. Olipa vaatepussia käytetty toisissakin taloissa, ja kaikkialla se oli tehokkaasti tehnyt tehtävänsä.
Kertoessaan tapahtumasta Lönnrot ilmaisi kirjoittaneensa paperille nurinpäin ruotsiksi: »Jos eivät vasikat rupea elämään, niin kuolkoot!» Nämä sanat yhdessä järkevien vasikanhoitoa koskevien neuvojen kanssa olivat saaneet ihmeitä aikaan.
* * *
Suomeen oli vuonna 1830 hyökännyt aasialainen koleera. Lönnrot, joka silloin oli valmistunut lääketieteen kandidaatiksi, työskenteli sairaalassa, auttoi potilaita lääkärinhoidollaan ja rohkaisi heidän mieltään ehtymättömällä hilpeydellään ja toivorikkaalla mielellään. Kerran kun hän avojaloin ja paitahihasillaan kodikkaasti hääri sairaalassa, sattui ankara kenraalikuvernööri, kreivi Zakrevski, juuri tulemaan tarkastuskäynnille. Kerrotaan, että Lönnrot pelastui pälkähästä paneutumalla pitkäkseen tyhjään sairasvuoteeseen ja vetämällä peitteen leukaansa asti.
Zakrevski saapuu sängyn luo ja virkkaa ihmetteleville seuralaisilleen:
— Katsokaahan, kuinka musta tuokin on; pian kai se siitä kuolee.
Lönnrot, joka oli tummaihoinen, koetti olla hyvin vakavannäköinen, vaikka tapaus huvitti häntä sanomattomasti. Karskin herran mentyä hän ryhtyi jälleen hoitamaan potilaitaan. Mutta vielä hän oikein todenteolla sai maata sängyssä: rutto tarttui häneen, niin että hän pari päivää häilyi elämän ja kuoleman vaiheilla.
* * *
Elias Lönnrot saapui kerran jalkamatkallaan Rantasalmelle. Hän kulki kaikessa rauhassa pappilaan vievää tietä pitkin, kun hänet saavutti tuimannäköinen ajaja, joka oli pitäjän nimismies.