— Kun kävelin edestakaisin huoneessani, — kertoi hän myöhemmin, — ja luin tuota kirjoitusta ääneen, olin esitystavasta, sen hyökkäyksistä ja sanankäänteistä aivan selvään kuulevinani Wagnerin äänen, ja hän se olikin.
Säveltäjä Wagner oli sillävälin katunut tekoaan, ilmaissut itsensä
Goethen äidille ja anonut häntä puhumaan hänen puolestaan.
— Tässä tuli hänelle avuksi, — jatkoi Goethe, — se seikka, että olin itse ominpäin saanut asiasta selon. Totuuden keksiminen tuottaa aina iloa. Olin taipuvainen sovinnon tekoon ja annoin erehdyksen anteeksi.
* * *
Kun kuuluisa säveltäjä ja ihmelapsi Mozart pienenä poikana oli konserttimatkalla Roomassa, kuuli hän piinaviikolla Sikstiiniläisessä kappelissa soitettavan Allegrin säveltämän kappaleen »Miserere», joka teki häneen valtavan vaikutuksen ja synnytti hänessä halun saada jäljennöksen tuosta kuuluisasta sävellyksestä. Mutta paavin soittoniekkoja oli pannan julistamisen uhalla kielletty jäljentämästä Miserereä.
Silloin pälkähti Mozartille päähän kuunnella tarkoin sävellyksen esitystä ja kirjoittaa se kotona ulkomuistista paperille. Tämä onnistui paremmin kuin olisi voinut toivoakaan. Sitten hän otti muistiinpanonsa mukaansa Misereren toiseen esitykseen ja korjasi virheet salaa hattunsa alla.
Pian levisi Roomassa huhu tästä ihmeellisestä tapauksesta, ja kun Mozart esitti akatemiassa osia tästä sävellyksestä, ei ihmettelyllä ollut rajoja.
* * *
Muuan kolmentoista vuotias poika, joka osasi jo sangen hyvin soittaa pianoa, sanoi kerran säveltäjä Mozartille:
— Hyvä herra kapellimestari, minä tahtoisin myös itse niin mielelläni säveltää. Sanokaa minulle, miten sitä on tehtävä!