Silloin täytyi tuon tuntemattoman miehen sanoa olevansa kreivi päästäkseen kunnialla sisään.
Kun harjoituksissa eräs nuori ylimys, joka näytteli palvelijan osaa, aikoi hyvin hellävaroen ajaa ulos eteiseen pyrkiviä talonpoikia, keskeytti Tolstoi hänet ja sanoi:
— Ei, tuo ei mene luonnollisesti, täytyy työntää talonpojat ulos aivan niinkuin teidän talonne ovenvartija tänään työnsi minut alas portailta.
Ja hän kertoi tapauksen, joka oli hänelle juuri sattunut.
* * *
Tulassa olivat kaupungin säätyläiset päättäneet esittää Leo Tolstoin näytelmän »Valistuksen hedelmät». Pääsyliput myytiin kädestä käteen, niin että näytelmää katsomaan pääsi vain paikkakunnan ylhäisö.
Toistoille lähetettiin Jasnaja Poljanaan erityinen juhlakutsu.
Noin tuntia ennen esityksen alkua astui teatterin eteiseen keskikokoinen, vanttera ukko puettuna tummanharmaaseen sarkamekkoon ja samanvärisiin housuihin. Jaloissa hänellä oli karkeat kotitekoiset saappaat.
Ukon rintaa peitti puoleksi pitkä, harmaa parta, päässä oli hänellä yksinkertainen nahalla päällystetty lakki.
Nojaten paksuun ryhmysauvaan ukko avasi oven ja lähestyi hitain askelin permannolle vievää ovea.