Elli: Minäpä toivoisin Afrikaan ja ratsastaisin kamelilla poikki Saharan erämaan. Lepäilisin Niilin rannikoilla palmujen siimeksessä ja veisin pääskysille terveisiä Suomesta. Kiipeäisin Keopsin pyramiidin huippuun —
Kalle: Etkä ollenkaan muistaisi, koska se on rakennettu.
Elli (jatkaen puhettaan): — ja katselisin sfinksiä silmästä silmään.
Pekka: Miksi ei kukaan muista Hollantia, tuota mallikelpoisen siisteyden maata, jossa joka peltotilkku on viljelty kuin puutarha.
Anni: Niin, ja Kreikan laakerilehdot ja sinisen taivaan olemme unohtaneet.
Elli: Ja muratin peittämät rauniot Reinin varsilla.
Kalle: Ja Espanjan härkätaistelut ja Alhambran linnan. —
Pekka: Oi, jos joskus pääsisin matkustamaan kauas pois.
Elli: Mutta mitä Aino miettii — tahtoisiko hän aina olla kotona äidin tyttönä? —
Aino (pienin joukosta, ujosti): Aino matkustaa Suomessa, se on hauskinta. Aino pelkää härkätaisteluita ja rosvoja.