Katri: Valvokaamme tässä aholla koko yö — paimenmaja on niin ahdas ja pimeä!
Olavi: Tehdään se — aina siihen asti kun aurinko nousee!
Erkki ja Maija: Hyvä on. Ja nyt laulamme laulumme: (laulavat sävelellä
"Nytpä tahdon olla mä" — )
Paimenella pienellä
On niin lysti metsässä —
Lyödä leikit, syödä marjat.
Koota kauniit käpykarjat —
Taivas meillä kattona,
Kukkanurmi vuoteena.
Metsä on niin vihreä,
Sammalpeite pehmeä —
Linnut laulaa, kukkuu käki,
Tuolla tanssii metsänväki.
Luonto yksin kaunis on,
Suuri, puhdas, viaton.
(Karjakellon kalketta kuuluu.)
Olavi: Mitä Kellokas nyt soittaa, Tule, Erkki, niin käydään katsomassa karjatarhassa, makaavatko lehmät rauhallisesti. Ehkä hiilos on sammunut ja hyttyset pahoin pitelevät. (Erkki ja hän menevät.)
Maija: Sillä aikaa sidomme seppeleen majamme oveen, että näyttäisi vähän juhlallisemmalta. Onhan nyt keskikesän juhla.
Katri: Jolloin valkeus on pimeyden herra — niinhän opettaja sanoi.
(Menevät poimimaan lehviä.)
Maija: Otetaan koivunlehtiä ja tuomenkukkia. Minusta ne yhdessä ovat kuin kesä itse. (Erkki ja Olavi tulevat, tytöt istuutuvat seppeleitä sitomaan.)