Katri: No, mikä Kellokasta vaivasi.
Olavi: Ei mikään. Siellä makaa rauhassa kirjava karjamme märehtien ja hyvinvoipana, —
Erkki: Ja hiilos kytee sitkeästi savua ilmaan tupruttaen. —
Olavi: Jopa on sammunut kokko tuolla Mäntyvaaran takana. —
Maija: Katsokaa kuinka sininen hämärä verhoaa koko metsän.
Katri: Nyt ovat sini piikaset lähellä — kesäyön hämärässähän he tanssivat kasteisilla ahoilla.
Malja: Ollappa sellainen pieni sinipiikanen, joka ikänsä saa metsien rauhassa elellä.
Olavi: Mutta sittenhän ei meillä Maijaa olisikaan. — Voithan sinä metsää rakastaa, vaikka et olekaan sinipiika.
Erkki: Lauletaanpa sinipiioille pieni laulu, ehkä he sitten saapuvat leikkimään kanssamme juhannusyön. (Lapset laulavat:)
Sinipiiat pienoiset,
Hienohelmat herttaiset.
Paimenlapset teitä uottaa,
Kastehelmin nurmi vuottaa —
Juhannushan juhla on
Leikin, laulun, karkelon.