(Metsästä vastataan laulaen, lapset kuuntelevat hämmästyneinä.)
Juhannushan juhla on Leikin, laulun, karkelon! —
(Samassa juoksevat sinipiiat kevyesti aholle kukkia käsissä ja hiuksissa, vetävät lapset mukaansa piiriin ja alkavat pyöriä laulaen:)
Sinipiiat saapuvat,
Nyt on hetket herttaisat —
Leikki käymään, laulu soimaan.
Paimenlapset ilakoimaan.
Nurmi kaunis, kukkiva
Meill’ on leikkikenttänä.
1:nen sinipiika: Tiedättekö, pienet paimenlapset, että nyt on juhannus, metsän juhla.
Katri: Tiedämmehän me sen, kun Olavi näki kokon loistavan Mäntyvaaran takaa.
Maija: Sentähden valvomme täällä aholla koko yön. Tahdomme nähdä, kuinka valkeus on pimeyden herrana.
Erkki: Ja tahdomme nähdä, millainen on metsä juhannusyönä.
Olavi: Näettekö, sinipiiat, miten kaunis lehtimaja meillä on ja miten paljon juhannuskukkia.
2:nen sinipiika: Olemme kuulleet kaikki teidän puheenne ja tiedämme, että te rakastatte metsää.