— "Kas tuossa lentää vuosi! tuossa lentää vuosi, katsopas kuinka ne lentävät!" sanoi hän joka kerran kuin kupla läksi lentoon. Tulipa pari kuplaa hänelle suoraan silmiin; sepä kirveli, sepä karvasteli, oikein kiertyi kyyneleitä silmiin. Jok'ainoassa kuplassa oli tulevaisuuden näky, loistava, heloittava.
— "Nyt näkyy pyrstötähti!" huusivat naapurit. "Tulkaahan ulos älkääkä sisällä istuko!"
Ja äiti otti poikaa kädestä. Pojan täytyi panna pois savipiippu, jättää sikseen suopakuplilla leikkiminen, sillä pyrstötähti oli näkyvissä.
Ja pienonen katseli tuota loistavaa tulikuulaa ja sen säteilevää pyrstöä. Muutamat sanoivat pyrstön näyttävän kolmen kyynärän pituiselta, toiset arvelivat siinä olevan miljonankin kyynäärää; ihmiset näkevät niin eri lailla.
— "Lapset ja lapsenlapsetkin saattavat olla maan povessa silloin kuin se jälleen ilmestyy!" sanoi väki.
Useimmat näin sanoneista olivatkin jo maan povessa, kun pyrstötähti toistamiseen tuli näkyviin; mutta poikanen, jonka puoleen puikkonen kynttilässä oli kallistunut ja josta äiti oli ajatellut: "hän kuolee kohta!", hän eli vielä, oli vanha ja harmajapää. "Harmaat hapset ovat vanhuuden seppele", sanoo sananlasku, ja hänellä oli monta semmoista seppeltä, hän oli vanha koulumestari.
Koululapset sanoivat hänen olevan niin viisaan, tietävän niin paljon, osaavan historiat, maantiedot ja sen, mitä taivaankappaleista tiedetään.
— "Kaikki palajaa jälleen!" oli hän sanonut, "tarkastakaapas vaan ihmisiä ja tapauksia, niin huomaatte, että kaikki palajaa jälleen, toisissa muodoissa, toisissa maissa".
Ja koulumestari oli kertonut heille Wilhelm Tellistä, jonka täytyi ampua omena poikansa pään päältä, mutta ennenkuin laukaisi nuolen, kätki hän poveensa toisen nuolen, ampuakseen häijyn Geslerin. Se tapahtui Sveitsissä, mutta monta vuotta sitä ennen oli samoin käynyt Tanskassa Palnatoken; hänenkin oli täytynyt ampua omena poikansa pään päältä ja oli niinkuin Tell'kin kätkenyt nuolen, kostaaksensa. Ja samoin kerrotaan tapahtuneen Egyptissä toista tuhatta vuotta sitten. Kaikki palajaa takaisin, niinkuin pyrstötähdet, ne menevät tiehensä, ovat poissa ja palajavat jälleen.
Ja hän puhui pyrstötähdestä, jota odotettiin, samasta, jonka hän oli lapsena nähnyt. Koulumestari tunsi taivaan kappalten kulkuja.