— "Olen kai kovasti muuttunut mielestäsi, vai mitä?" — kysyi hän semmoisella äänellä, joka osoitti kaikkea muuta kuin oman-tunnon vaivaa — "mutta tiedäpäs, saakeliksi, että siitä pitäin kuin läksin luotasi en suinkaan ole viettänyt makean leivän juhlaa, olenpa useinkin nälkäisenä pannut maata".
— "Missä olet ollut niin kauan?" — kysyi Fredrik vitkalleen.
— "No minä, näet sen, tuskastuin tuohon alituiseen kehräämiseen. Työnjohtaja oli huomaavinaan, ett'ei minulla muka ollut mitään erinomaista taipumusta työntekoon, sen hän sanoi isännälle, ja tämäpä neljätoista päivää sitten antoi minulle suurella kohteliaisuudella virkaeron".
— "Tuo oli tosin suuri onnettomuus meille, joilla ei ole muuta toimeentulon lähdettä kuin kätemme, mutta ei siinä sentään syytä ollut lähteä kotoa pois, niinkuin sinä teit".
— "Minäpä pelkäsin, ett'ei eukko Riedler tahtoisi pitää minua luonansa, kun saisi tietää olevani ilman työtä".
— "Ehkäpä hän sen kumminkin olisi tehnyt minun pyynnöstäni. Tiedäthän sitä paitsi, että niin kauan kuin minulla on vuode ja palanen leipää, sinäkin siitä aina saat osasi".
— "Niinpä kyllä; mutta minä saan myös kaupan päällisiksi kuulla sinulta nuhdesaarnoja, ja ne eivät ole ollenkaan mieliini. Sitä paitsi oli haluni nähdä vähäsen maailmata; tahdoin tehdä huvimatkan Sveitsiin; sitä maata kehuttiin niin kauniiksi ja sanottiin, että siellä saa elää aivan ilmaiseksi. No, sehän oli varsin mieleni mukaista. Mutta ne Sveitsiläiset, nepä vasta oikeita petoja ovatkin; kun tahdoin heiltä ruokaa, vastasivat he, että minä muka olin kyllin vanha itse leipääni ansaitsemaan! … ikäänkuin maksaisi vaivaa lähteä isänmaasta pois, jos muuallakin työtä pitää tehdä!"
— "Minun luullakseni" — vastasi Fredrik yksivakaisesti — "ei löydy sitä maata, jossa ei työtä tehtäisi, enkä minä pidä työn tarpeellisuutta onnettomuutena, se päin vastoin on suuri onnettomuus, kun ei ihminen tahdo nöyryytyä tämän tarpeellisuuden alle".
— "Hyvinpä se on ihanata tuo sinun tarpeellisuutesi. Hyvä kyllä sinulle, joka pitäisit saarnoja itse piispallekin; mitä taas minuun tulee, niin minä olen syntynyt rikkaaksi tulemaan ja sitä minulle olisi pitänyt opettaa".
— "Kuulepas", — vastasi Fredrik — "saatpa nähdä, ett'eivät valituksesi lainkaan muuta nykyistä tilaasi ja että asiat ovat otettavat siltä kannalta, jolla ne ovat. Me, työväen lapset, emme saa heittäytyä työttömiksi; meidän täytyy elää niin, ett'emme tarvitse rikkaiden almua, ja tätä varten ei meillä ole muuta kuin kätemme. Heikolla ainoastaan on oikeus valittaa. Kun ihmisellä on voimaa ja terveyttä, niin käy hänelle työ helpoksi".