Se oli työnä tervehillä
Että korjata kalua,
Toiset ne toen perästä,
Toiset tyhjästä pelosta,
Vaikka surkia vahinko
Korjatullenkin kalulle
Tuli maantiellä mahotoin,
Paikoitellen poskissakin.
Saipahan nähä sitäkin
Sunnuntaina surkiata
Aivan aamulla varahin,
Ilmi tulta Istunmäeltä,
Savua sakeavaista,
Joka kuohui kartanoista,
Ala taivahan tasauntui.
Silloin siell' on paljon nähty
Kekäleitä kelpo lailla,
Kivisalmen kartonoista
Aino asti Hintikkahan,
Kestikievarin talohon.
Katso nyt, tuleva kansa,
Koskas lähet kirkon luota,
Lasket Loukahan rajahan,
Etkö kylmiä kyliä,
Koske kuolleita metsissä,
Näe korkeita kojuja
Tällä matkalla makaavan.
Istu ja itke vähäisen,
Tätä muutosta murehi,
Anna alainen rukous
Jumalalle julkisesti,
Että rauhassa eläisit,
Kunnialla kuolla saisit.
Teille on tuleva kansa,
Tämä kirja kirjoitettu,
Tämä muisto mainittuna.
Tämä ei kauvaksi käyne
Paitsi pitäjän sisälle.
MUISTOJUHLASTA.
Tuli taas kynälle kyyti,
Vuoro vuoltulle sulalle,
Halaistulle höyhenelle!
Pännä pistetty läkissä
Muistomerkkiä tekeepi.
Kansan kasvavan etehen,
Tulevaisten tunnustella,
Juhlan julkisen piosta,
Johon Keisari kehoitti,
Suurivoipa, voimallinen,
Valtias Venäjän maalla.
Kun oli kulunut kaikki,
Lokakuu lopulle käynyt,
Vuonna kun on kirjoitettu,
Tullunna tuhannen päälle,
Saatuna sataa kaheksan,
Siihen seitsemän lisäksi
Toisen kymmenen kulua:
Silloin siunattu solenni,
Juupeljuhla julkisesti
Vietettihin vielä kerran.
Esivalta ensin kaikki,
Herrat oikeuen omaiset
Sitä suurella ilolla,
Kuuluttivat kunnialla.
Sitä pispatkin pitivät,
Prohvessorit ja rovastit,
Kaikki myöskin kappalaiset,
Apulaiset aivan kaikki
Hengellisellä halulla.
Kutsuivat kokohon ensin
Seurakunnat selkiästi,
Aivan aamusta varahin.
Kaunistivat kirkot vielä
Varsin kynttilän valolla.
Itse päällensä pukivat
Juhlavaattehet valitut;
Sitten astuivat sisälle
Heti Herran huonehesen,
Voimalla varustetulla
Seurakunnalle selitit,
Ilmoittivat ihmisille
Opin oikian menoista,
Jonka tohtori totinen,
Julkinen Jumalan pappi,
Lutherus lujaksi laitti
Kaupungissa kaukaisessa,
Wittenbergissä perusti.
Paljon siitäkin puhuivat,
Kuinka kunnian Jumala
Hänen voimalla varusti,
Lahjoitti lavean tieon
Hengellisissä hänelle,
Pani paljon uskallusta,
Rohkeutta runsahasti
Yli paavin ylpey'en;
Apulaisen antoi vielä
Melanktonin mainittavan.
Nämät tohti toimellansa
Vastoin paavia puhua,
Sekä Tetselin tekoja,
Niin myös Samsonin samalla,
Jotka oli paavi pannut,
Synnin kaupalle sysännyt;
Rikoksistapa rahoja
Piti paaville tuleman,
Kirja sitte synnin päälle
Piti Tetselin tekemän,
Että vielä eeskinpäini
Saapi synnissä eleä.