Väänäsen runot todistavat nekin että hän oli liikkunut paljon yleisissä asioissa, koska yleensä ovat tämmöisistä aineista sepitettyjä. Jos ovat ilman suurempaa runollista innostusta, ovat ilman suurempia virheitäkin runomitan puolesta, ja osoittavat siten että runomahti Väänäsen aikoina vielä oli hänen kotipaikoillansa säilynyt. Suom. Kirjallisuuden Seuran kirjastossa on niitä säilyssä kolme (v. Beckerin kokoelmassa): Kustavi IV Aatolfin kruunauksesta (löytyy myöskin erikseen painettuna, arv. 1800), saman kuninkaan palauksen johdosta ulkomaalta (tehty "Tukholmissa 23 p. helmikuuta 1805") ja Aleksanteri I:lle, joka runo mainitaan sepitetyksi erään Ramsayn (varmaankin Kaarlo Aukusti Ramsay, sittemmin maaherra ja senaatori) kehoituksesta, joka vei sen mukanansa Pietariin itse keisarille näytettäväksi.
KUSTAVI IV AATOLFIN KOTIINTULOSTA SAKSAN MAALTA V. 1805.
Elä sure Suomalainen
Ylitse ison isäsi!
Jo on joutunna kotia
Sanotulta Saksanmaalta,
Vaikka vaaroissa monissa,
Läikkyvissä lainehissa,
Suurten sulkujen seassa,
Meren jäähän jäätymässä,
Kohti kulkeissa kotia.
Sielt' on julkinen Jumala
Ilman vaaratta vetänyt,
Tuonut tänne toista tietä
Paljon pakkasen ajalla.
Näin on kulkenna kuningas
Kanssa kultakumppaninsa,
Varsin vaivoista valitun,
Kanssa pulskan puolisonsa,
Ruotsin kruunatun emännän.
Syntyi siunattu sikiö,
Tytär kaunis Kustavillen
Juuri joutuissa kotihin.
Tuli tuiskui taivahallen,
Kohta kiljuivat kanunat,
Tykit vaskesta valetut.
Ilmaantui ilo ihana
Ruotsin riikin riskimmillen,
Kaiken kaupungin väellen.
Varsinki vapaasukuiset
Kohta kirkkohon kävivät
Kuninkaamme kuulun kanssa.
Siellä herra hengellinen,
Opin isä oivallinen
Kiitosvirren kaunihisti
Luki Luojalle somasti.
Sinä suuri Suomenniemi,
Kaikki kansa suomalainen,
Jok' oot tieosta takaisin,
Kielen kirjan tuntematoin,
Tee ilo isäisi lailla,
Soita sormikanteleilla!
Tanssi taitosi perästä,
Ottele olutlasista,
Laula näitä lapsinesi,
Pistä piirto-arsinasi
Jälkimuistoksi monellen
Tästä isosta ilosta.
Laulajallen lausun vielä,
Ellös sä pahaksi panko
Virren pahoja vikoja:
Jos oot oppinut enemmän,
Tieät tarkemmin asiat,
Teeppäs virsi viisahampi,
Sovita sanat somemmat!
ALEKSANTERI I:STÄ.
Kuules kulta veitoseni,
Hyvä Suomen Suomalainen,
Mit' on mieleni sanella,
Iloani ilmoitella,
Kuin on kulta keisarimme
Aivan armias peräti,
Vaikka pelko peljätteli,
Pani kansan parkumahan
Uuen tullessa isännän.
Nyt saatan minä sanella,
Kerran kerskata hyvästi,
Ett' on oiva onni meillä,
Vahva vartia väkevä,
Joka laittoi laupiaasti,
Varsin vaivamme vähensi.
Kuinkas luet kuinka paljon
Aina maasta maksettihin
Uusia ulostekoja,
Joita niilläpä nimillä
Ulos otti Ruotsin kruunu,
Ett'en saattane sanoa.
Enkä tarvitse enempää,
Kuin on hyvin kyllä tuttu,
Jos ma lauluillen lähenen,
Huuan kaiken kansan kuullen,
Kuinka saa kukin kotona
Varsin istua ilossa,
Lauleskella lapsillensa
Vakaisesta vartiasta,
Aleksanterin avuista,
Ensimmäisen ennätöstä,
Jonk' on Luoja itse luonut
Varsin varresta somaksi,
Ihanaksi ihmiseksi,
Yli kaiken ymmärtäväks.
Jos ma verraksi vetäisin,
Salomonia sanoisin,
Josta kaikki kirjoitukset
Kirjoittavat kaunihisti,
Niin ma luulen mielessäni
Ja saatan sanoa muitten,
Että vielä viisahampi,
Monin kerroin kuuluisampi,
Meiän vahva vartiamme,
Riistasta rikas peräti,
Varsin väestä voimallinen,
Suomen suuren saatuansa.
Armon aukaisi ihanan,
Antoi rästit anteheksi,
Verot velkana olevat,
Jakoi jauhot vaivaisillen;
Käski kansasta valita
Jotka saattaisi sanoa
Tieon kansan tarpehista,
Joillen itse ilmoitteli
Porvohossa poikasilleen,
Että kaikki kansa saapi
Uskollansa entisellä
Luojallensa lauleskella,
Varsin vanhalla tavalla.
Vielä virkkaisin vähäisen,
Jos ma tohtisin turista
Kielen kirjan tietämätöin;
Fransk' on monta rangaissunna,
Tehnyt suuria tekoja,
Joista paisui Puonapartti,
Ripeys yleni aina,
Pyrki päällen keisarimme,
Jok' ei tahtoisi tapella;
Viimein läksi linnastansa
Vasten kovoa kotoa,
Valtakunnalle varaksi
Vihollista voittamahan.
Siin' oli joukossa Jumala,
Aina matkassa apuna:
Keneraali kelvollinen,
Morean mies mukoma,
Jalat alta ammuttihin,
Vartiamme varjeltihin,
Luo'in lentäissä likitse.
Ei oo kuultu kuuna päänä,
Sinä ilmoissa ikänä
Tarkempata tappelusta,
Kuin on kuultu Leipzigistä.
Herran tahosta tapahtui,
Neuvoilla isoin isäimme,
Varsin vahva voitettihin,
Ajettihin aina siitä
Pariisiin pahaa miestä.
Siinä laitteli lakia,
Pani haltian paremman
Franskan kansan katsojaksi;
Ajoi poikes Puonapartin
Isoilta istuimilta,
Häijyn kansasta karisti,
Jok' on verta vuoattanut,
Tehnyt paljoja pahoja:
Kuningasten kuulla täytyi
Juuri julmoa petoa,
Jost' on Herra helpottanna
Aleksanterin avulla,
Vapahtanna valtakunnat
Ikehestä irrallensa.