Jos et näille joutaville
Tahtoisi tutuksi tulla,
Niin onpi iso-isämme
Pojanpoikia enemmän,
Joista voit valita kyllä,
Joille kestihin kykenet,
Jos vaan aika myönnyttääpi
Sekä vatsa vallan suopi,
Kulta käskeepi kululle.
Ensiksi e'emmäs neuvon,
Taluttelen taaemmaksi,
Sipirian sille puolle,
Uraalin ylängön taakse,
Obin latvoillen osoitan,
Ostjakkein omille teille,
Voguulien vuotehille.
Kyllä siellä kestiä kokenet,
Kyllin kylmeä kukoa,
Hirvestä saat pikku palasen,
Oravasta aika paistin,
Matkasta väsyttyäsi,
Tien pitkän polettuasi,
Mutta muistoa pitääpi
Käsillä puhua paljon,
Pantomiimilla[27] pakista.
Mutta tullessa takaisin
Tutustele tuttavia,
Seurustele serkkusta,
Syrjäänejä siltä puolta,
Mordviineja maanittele,
Sitten Lapille lakeille,
Viljaville Venäen maille,
Tieustele, tunnustele
Tsheremissit ja tshuvassit,
Niille kestihin kykenet!
Niillä on tuvat nokiset,
Koat, missä keittelevät
Perjantaiksi puuroansa.
Siellä on levätä lämmin,
Puuroa on pehmyt syöä,
Jos vaan kelle kelvanneepi.
Vielä on sukumme suuri,
Lankomme laveat kyllä,
Vesi suuhusi vetäypi,
Jos vaan maltat muistossasi
Unkaria urhoollista,
Kummin heimoa omoa,
Jok' on virrat vastustellut,
Mylläykset maahan lyönyt,
Kumoukset kannustellut.
Kelpaa siellä kestiskellä,
Donaun virrassa virua,
Laaksot Karpathin kahella,
Syöä leipää lestittynä,
Makeakset maan he'elmät,
Juoa kaljaa kaikenlaista;
Siell' on rommit, hienot viinit,
Voipi totia tokata
Sekä muistomaljat juoa,
Verestellä veljeyttä
Suomen suurista suvuista.
Vielä vihdoin viimeiseksi
Oisi mulla muistutusta
Suloiselle Suomellemme,
Jotta suora Suomen kansa
Oisit kauniisti kotona.
Kanakin valitti kerran
Kulkiessansa korissa:
"Paljon oisi parempi olla
Kaapimassa kaalimaata";
Vasikkakin vaikeroitsi
Ja älisi ilkeästi
Raasalinsa[28] rattahilla
Kulkiessa kaupunkihin.
Vaan kun veljet Väinämöisen
Asuisivat ahjon luona,
Pieksisivät ahkerasti
Lailla seppo Ilmarisen
Joutsenen kynän neneä,
Jotta saatais uusi Sampo,
Kirjokansi kaunihimpi,
Kuni entisten eläjäin,
Kalevalan vanhan kansan,
Oisi paljoa parempi.
Vielä pyyän nöyrimmästi,
Syökäät päälle voimakkaasti,
Jotta parskuisi palaset
Aina Inkerin perille,
Joista Inkerin isännät
Palasista pienimmistä
Kotonansa korjaisivat
Itsellensä sievän Sammon,
Jott' ei olis Suomehen ikävä,
Niinkuin nyt tätä nykyä
Täytyy tuskalla tavata
Sivistystä sieluillemme
Vihaiselta veljeltämme,
Joka joukostaan eroitti,
Henkikirjoistaan kirosi
Oman onnensa nojahan
Suomensa sukuiset kaikki, —
Itse Ruotsihin rupesi,
Ouon kielen kumppaliksi.
KENPÄ TUON ON KAIKEN TEHNYT.
Ei ole aikoja isoja
Eikä vuosikymmeniä,
Jolloin Paavali pakisi
Korhonenkin kummasteli,
Surkutellen Suomen kieltä:
"Kuin tuo suora Suomen kieli
Kapaloiss' on kauvan ollut
Lapsen tautisen tavalla."
Oi, jos nyt kaonnut kansa,
Ennen ollut ja elänyt,
Havajaisi hauastansa,
Saisi kuulla kummempia,
Ennen uskomattomia,
Mitä on suotu Suomellemme,
Mitä uutta uskottuna,
Kun on suotu Suomen kieli,
Korotettu korkealle.
Tämä ihme innon tuopi
Ja sanoja suuhun suopi,
Kun on sorea Suomen kieli
Kruunuhun sijansa saanut,
Kun on markkoihin mahuttu,
Hopeahan hohtavahan,
Sekä vaskehen valettu.
Vielä paljon monta muuta
Onpi Suomelle suvaittu,
Kun on karttoihin kyhätty
Ruotsin kanssa rinnatusten,
Sekä osiks on osattu
Panna papinkirjoihinkin,
Sekä on sijansa saanut
Höyryhevon harjahankin.
Kuinka paljon monta muuta:
Koulukirjoihin ko'ottu,
Näytelmiä näytettynä,
Myös on koulut kaikenlaiset,
Seminarit sijoitettuna,
Sekä lukiot luvattu.
Kenpä tuon on kaiken tehnyt,
Kuka varsin vaivan nähnyt,
Kellen kiitos kerkiääpi?
Sen on joukko jou'uttanut,
Yksin voimin vaikuttanut,
Kaunihiksi kaunistanut,
Jollen muisto merkillinen,
Ylistys ijän-ikuinen
Niiltä kaikilta tuleepi,
Jotka suomea suloovat.
Agricola ensin alkoi
Mainitella maiollansa,
Vakanaista viihytellä.
Porthan portahat asetti,
Ojan yli tien osoitti.
Kastreni kapalot katkoi;
Lönnrot ukko löysytteti
Pussin kanssa pitkin tietä,
Sekä rohtoja keräsi
Pojan tauin tarpeheksi.
Gottlundi koettik kanssak,
Vuoaikk ruat tullit tummempiak.[29]
Sitten Oksanen aloitti
Hakea halun perästä
Kaikenlaista kaunistusta
Tuon poloisen pojan selälle.
Hannikainen hanskat hankki,
Poleni tuo poimet laittoi,
Tikkanenkin tikkaeli,
Koskinen kokosi paljon
Noutuloita nuoremmalle,
Salmelainen vanhat solmi,
Kivi loi kirkkaita kiviä.
Kymäläinen pellot kylvi,
Korhonen kaloja hankki,
Lyytinen lohea pyyti;
Saivat runsahan ravinnon.
Kuka kaikin kerkiäisi
Tieustella, tunnustella
Pojan nuoren neuvojia,
Kapineitten katsojia.
Yksi kenkiä keräsi,
Toinen kintaita kätehen,
Kolmas pälsyjä paneepi,
Neljäs vyöllä vyötteleepi,
Viies viitan viskoaapi,
Kuues se hatunkin hankki.
Kun oli varsin valmihina
Nuori miesi nuttuloissa,
Vietiinpä tuo viimeiseksi,
Sekä saatettiin salihin
Isännällen itsellensä.
Aleksander, jalo isä,
Rehellinen ruhtinaamme,
Katsoi pojan kaunihiksi,
Päätä siivolla silitti,
Tieusteli tohtoreita,
Tuo'un pojan terveyttä.
Tohtorit totiset miehet
Ajan tulleen arvelivat,
Miehen olla mieltyneenä,
Vaanpa myös vakuuttelivat
Ajan viel' ei tulleheksi
Poikaa laskea poluille,
Jott' ei tuo poloinen tuhma
Kinttujansa katkaisisi
Tahi taittais niskojansa,
Kun ei oo isänsä käynyt
Kauvemmaksi kirkkoansa,
Eikä yötänsä levännyt
Etempänä äitiänsä.
Otto-isä oivallinen,
Ruotsin valtavanhempamme,
Se tahtoi talutusrihmat
Vielä vuosikymmeniksi,
Jott' ei kurja horjahtaisi,
Tuhma joutuisi tuholle.
Siitä kiitos, kierosilmä,
Kost' Jumala, luppakorva,
Suuri kiitos, suurnenäinen,
Paljon kiitos, partasuinen,
Kärhätukkainen, kumarrus,
Ruotsille rehelliselle!
AMMATTIEN VALIO.[30]
Kerran kestissä hyvässä
Ollessa oluen luona,
Tuoll' mä starssinan tapasin,
Starssina tarinat haastoi,
Kuinka kunnan kuulu miehet
Astunevat ammattiinsa.
Kuuluttaapi kunnan miehet
Rauhatuomari kokohon.
Kun ompi ko'ossa kunta,
Volosti on valmihina,
Rauhaa herra haasteleepi:
"Talonpojat kelpo lapset,
Nyt on tullunna valio,
Ammateille vaihto-aika,
Valitkaatte varma poika,
Uskollinen ammatille,
Sivistynyt siihen vielä,
Staarosta saman tapainen,
Kanssa myöskin kandidaaiti".
Kunta kohta kiirehesti
Kerääntyvät kerhopäihin
Miestä miettimään parasta,
Keskustellen keskenänsä:
"Otetaan myö Ollin Matti".
"Ei ole Ollista oliaa",
Toiset tuohon tokkajavat,
"Ei ole Ollilla älyä
Kansan katsoa parasta.
Pannaan myö Pajulan Pekko".
Joku joukosta sanoopi:
"Pekko parka paskapoika,
Köyhä kelvotoin mokoma,
Isä kerjuulla käveli,
Äiti mierolla kuleksi;
Saahaan myö Sahalan Heikki".
Muistutteli muutamaiset:
"Kaikkia pahan penikat
Tahotte työ starssinaksi,
Mik' ei malta yöllä maata,
Senkun[31] kirjoja lukeepi,
Paperia paimentaapi,
Sievä on kuin siisti tyttö,
Laimea tuo on kuin lammas;
Taitaapi parasta olla,
Jos panemme Pankin Paavon,
Tuo on suuresta suvusta,
Varsin suuresta jalosta:
Oli tuo poikana pohatta,
Isätkin oli ennen kaikki
Kerjäläisten keisareita,
Komentajat tuhman kansan.
Tuoll' on kaunis kartanokin,
Aivan vaatteetkin valitut,
Riitteleepi rikkautta,
Vaikk' ois neljä nälkävuotta.
Jalo on kuin jättiläinen,
On kuin leijona leveä".
"Suuri kiitos suuret miehet",
Parkaisivat pienet miehet,
"Nyt on oike'in osattu,
Tavattu on starssinamme".