Kun on starssina valittu,
Sitten siihen kandidaatti
Se valitaan sukkelasti,
Pannaan nimen paimeneksi.
Pienet ammatit perästä
Ne valitaan varovasti.
Vähän on väliä siintä
Mit' on miehellä sisällä,
Kun on muuten miehen muoto.
Ken onpi velassa varsin,
Perhe aivan puutoksessa,
Takovskij[32] on staarastaksi,
Aimollinen ammatiksi;
Siinä verot suoriavat,
Perhe henkihin herääpi.
"Jok' on pojat joutununna",
Rauhatuomari kysyypi.
"Jo on starssina tavattu",
Kaikki kunta kiljaiseepi,
"Valittu on Pankin Paavo,
Ylennetty yksin mielin,
Sekä muutkin virkamiehet."
Rauhatuomari tuleepi,
Sanoopi tuo starssinalle:
"Nyt kun virkahan asetan,
Vitjat kannan kaulallesi,
Merkin rintahan rutistan,
Senkun vahvista valalla
Uskottu sull' uusi virka".
Siit' on saatava samassa,
Pantava papin etehen.
Pappipa tuo sielun paimen
Neuvoileepi nöyryytetyn,
Totiseksi toivottaapi
Vääryyttä vihajamahan,
Oikeutta ottamahan.
Jonka vahvistaa valalla
Uusi starssina toella,
Kandidaattinsa keralla.
Kun on päätetty valio,
Siihen kaunis harjakannu,
Litkat[33] laitetaan lopuksi.
Ensin otetaan esille
Viina-ämpäri etehen,
Sakuskaksi siihen kanssa
Silvotuita sellin[34] luita,
Leipäkäärö kummallinen,
Sekä vehnäistä vähäisen,
Sille sampi särpimäksi.
Mitkä ei ole tottunehet
Paloviinalle parihin,
Tuoahan tusina oltta,
Mettä melke'in samoiten.
Vielä vanhat virkaheitot,
Sekä kunnan kuulu miehet,
Huutajat hyvemmät miehet,
Noillen toti toukatahan,
Annetahan oiva punssi.
Vielä pienet virkamiehet,
Sekä uuet että vanhat,
Pikkuruisen puolestansa
Antavat apua siihen
Juhlan jatkohon jalohon,
Eroryypyt, alkajaiset.
Näillä päättyvät pitoiset,
Juhlan kaula katkiaapi.
Rähinä se riski siinä,
Hurraan huuto oivallinen,
Nosto päättääpi pitoiset.
Huomisen on harmi suuri,
Kallonsärky kaikenlainen,
Pohmelo pahanmakuinen,
Päänpakotus palkastansa.
LIEKKÖ TOTTA VAI VALETTA?
Kuulin linnun liirittävän,
Kevätsirkkusen sanovan
Talvipakkasen jälestä,
Pitkän pilvisen perästä
Suven saahessa sisälle,
Levaspellon pientarelta,
Haapahongasta hyvästä.
Noin tuo lauloi pieni lintu,
Noin tuo sirkkunen siritti.
"Kun mä lensin pieni lintu
Talvipakkasta pakohon,
Korpin ma kotihin heitin,
Variksen talon vahiksi,
Kun kohta kotihin käännyin,
Tianen mull' tieot hankki,
Piipitti pahat pakinat,
Kuink' oli kotiasiat
Kaikki korpin kohtaloina.
Liekkö totta vai valetta
Tiasen nuo tieot kaikki?
Noin tuo lauloi pieni lintu,
Noin tuo tiititti tianen,
Haapahongan hallinnosta;
Mull' on pieni piirikunta,
Maa on ahtaaksi ahettu,
Pesiä on liian paljon,
Paikalleen pari satoa
Kuusikymmentä keralla,
Poikia si'innyt siihen
Koko seitsemän satoa
Siihen päälle kuusitoista,
Si'innyt on siihen kanssa
Kymmenkunta kirjamiestä,
Jotka hiilellä hiovat,
Nimen itse kirjoittavat;
Viel' on oppi oivallinen
Kuuen otsahan osunnut,
Ne ei puutu puustaveihin,
Vaan saadut koko sanoilla
Painavat paperin päälle,
Miss' on paikka puhtahampi
Koko nimen kerrallansa,
Siinä on älyä äijän!
Ei siihen kykene kehno!
Vielä tuo tianen tiesi
Mitä rastas raksutteli —
Liekkö totta vai valetta —
Haapahongan hallinnosta;
Ett' on pantu pussiniekat,
Raha-arkut ammateiksi,
Jotka johtavat asiat
Oman mielensä mukahan.
Noill' on laki lakkareissa,
Asetukset arkuissansa,
Oma hyöty hyörimässä,
Noill' on onneksi hyväksi
Ystävät ylimmät miehet,
Sukulaiset suuret miehet,
Siint' on köyhät kärsimässä,
Vaivaiset valittamassa.
Vielä tuo tianen tiesi
Mitä varpunen valitti —
Liekkö totta vai valetta?
Ett' on kuulu kunnan herra
Talon vanhempi valittu
Ottanut on orpolapsen,
Pellot pienen pyöriäisen,
Vallannut lakia vastoin
Ostanut omin lupinsa.
Vielä tuo tianen tiesi
Mitä peipponen pakitsi —
Liekkö totta vai valetta?
Ett' on tili tietämättä,
Kunnan kukkaro kutistu,
Ryytirahat käytettynä
Kuulun kukkaron lisäksi.
Vielä tietääpi tianen
Mitä kiuru liiritteli —
Liekkö totta vai valetta?
Jotta ompi uusi oppi
Opittu pere-eroissa,
Valittu lakia vastoin,
Mist' on saatettu sakoille:
Rauhatuomari tukisti
Uuen keinon keksiöitä.
Vielä tuo tianen tiesi
Mitä virkkoi västäräkki —
Liekkö totta vai valetta?
Että kunnan kuulu herrat
Jänismetsät jättelivät,
Jahtiherroille jakoivat
Kunnan päätöttä peräti.