vv. 105, 106. K. vv. 58-60, X: 237, 238.
v. 124. Ukkoon tavallisesti aina turvattiin viimeiseksi; k. II: 181-196.
vv. 129-131. Usvan ja sumun luultiin Uduttaren hengittämästä tulevan. Toisin paikoin sanotaan hänen seulovan utua ilmasta alas.
vv. 138-140. Innotus-sanoja.
vv. 157, 158. Päänsä merestä kohottaminen oli Iku-Tursolle vaikeata, vaivaloista työtä; k. XLI: 87, 88.
vv. 169-172. Hädissään heti tunnusti aikomuksensa.
vv. vv. 181-184. Kiinitys-sanoja.
vv. 197-202. Muinais-aikoina taisi Suomalaisilla vaan kuusi päätuulta olla, koillinen ja lounas tulivat sitte myöhemmin lisäksi.
vv. 214-216. Erinomaisia mahtitöitä ihminen ei voinut uudistellen tehdä. Ilmarinenki ei saattanut uutta sampoa Kalevalaan takoa, kun kerran oli mahtinsa Pohjolan hyväksi menettänyt.
vv. 218-224. K. XXXIX: 12-14.