vv. 77, 78. Pienet ja kapeat niin suurelle vieraalle.
vv. 81-86. Hartahien toivotusten somia vertauksia; k. XXV: 23-26. v. 100. Nyletytti nahan karhulta, vv. 111, 112. Karhu itsekin tahi hänen hengen haltiansa ajatellaan vieraana pöydässä istuvan, kuin ylkä häissänsä (k. v. 187). vv. 115-124. Karhun pidot eli peijaiset olivat myös ikään kuin uhri-ateria metsän väelle; k. XIV: 41, 42 ja 69-74.
vv. 127-130. Pitikö kauvanki rukoilla ja suostutella.
vv. 145-158. Sanat karhun pääkalloa metsään viedessä.
vv. 157, 158. Joita ennenki hyväilit.
vv. 161-168. Julkiseen paikkaan ja kauniisen honkaan, josta hyvin näkyi sivukulkijoille.
vv. 175-178. Leikkipuhe; kyllä pimeässäki laulaa näkisi.
vv. 183-194. K. XV: 196-198.
47. RUNO
vv. 7-12. Runo osaavasti laittaa ne Pohjolan emännän saataville.