Morsianta neuvotaan, mitä hänen tulee kotiin heittää, kuinka uudessa paikassa aamusilla ylös nousta, tuli puhua, läävä lääniä; vv. 1-44. — Lapsen katsanto, sillan, pöytäin, lautsain, seinäin, ikkunain ja muiden paikkain siivonta, astiain peso; vv. 45-86. — Jauhanta, seulonta, leivonta, vedellä, pinolla, aitassa käynti, kehrääntä, kudonta, mallasten teko, saunan lämmitys; vv. 87-146. — Miehensä, kydyn, apen, anopin ja vieraan kohteleminen; vv. 147-188. — Kylässä käynti, äitinsä mielessä pitäminen uudessaki paikassa; vv. 189-220.
Nyt on neiti neuvominen,
Morsian opastaminen;
Kenpä neittä neuvomahan,
Orpoa opastamahan?
Osmotar oleva vaimo, 5
Kalevatar kaunis vaimo,
Hänpä neittä neuvomahan,
Orpoa opastamahan.
Sanovi sanoilla noilla,
Lausui noilla lausehilla: 10
"Kuules neiti, kuin sanelen,
Kun lähet talosta tästä,
Ne kolme kotihin heitä,
Päivän päälliset unoset,
Emon armahat sanaset, 15
Joka kirnun pettäjäiset!
Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Piteä sinun pitävi
Pää tarkka, tanea mieli, 20
Iltaisella silmät virkut
Valkeata vaalimahan,
Aamuisella korvat tarkat
Kukon ääntä kuulemahan.
Kun ei kukko laulakkana, 25
Ei äännä isännän lintu,
Piä kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasi!
Konsa oike'in otava,
Sarvet suorahan suvehen, 30
Pursto perin pohjosehen,
Silloin nuorten nousu-aika.
Silloin sieki noustuasi
Sulhon viereltä verevän
Puhu tulta tuhkasista, 35
Päre pihtihin viritä,
Lähe läävä läänimähän,
Raavahat ravitsemahan!
Syötä lehmät leppeästi,
Lammaskarja lauhkeasti, 40
Hevoisille heinät heitä,
Varsoille valitut korret,
Eläkä sioille singu,
Elä potki porsahia!
Kun olet läävän lääninynnä, 45
Jouvu tuiskuna tupahan,
Siell' on lapsi itkemässä,
Ei saata sanoa raukka,
Onko vilu taikka nälkä,
Tahi muu tapahtumainen, 50
Ennen kun tulevi tuttu,
Oman äitin ääni saapi.
Kun saat sillan siivontahan,
Lattian lakaelohon,
Visko vettä lattialle, 55
Elä visko lasten päälle;
Nähnet lapsen lattialla,
Nosta lapsi lautsaselle,
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen! 60
Mi on pöyällä pölyä,
Mi tomua ikkunoilla,
Nepä siivellä sipaise,
Vetäise vesitukolla,
Etteipä pöly pölähä, 65
Tomu kattohon tomaha.
Sitte pöyät pestessäsi
Viikon päästä viimeistäki,
Pese pöyät, laiat muista,
Jalkoja elä unoha. 70
Lautsaset vesin valele,
Seinät siivin siivoele,
Karista katosta karstat,
Noet nuoho kiukahasta,
Että tuntuisi tuvaksi, 75
Asunnoksi arvattaisi.
Lähet astian pesohon,
Hulikkojen huuhtelohon,
Pese kannut korvinensa,
Tuopit uurtehuisinensa, 80
Maljat huuho, muista laiat,
Lusikkaiset, muista varret!
Piä lusikat luvussa,
Astiasi arvelussa,
Ettei koirat kohottele, 85
Lapset laittele levälle.
Tultua kivitupahan
Jauhon hienon jauhamahan,
Elä kuku kulkullasi,
Kalju kaulavarrellasi, 90
Kukkuos kiven kamulla,
Lapattaisen laulamalla!
Seulo jauhot siepottele,
Kanna kannella tupahan,
Leivo leivät leppeästi, 95
Vastoa ani visusti,
Jott' ei paikoin jauhot jäisi,
Toisin selkeät seokset.
Näet korvon kallellansa,
Ota korvonen olalle, 100
Vesikappa kainalohon,
Ala astua ve'elle,
Tule tuulena takaisin,
Viikon veellä viipymättä,
Ettei appi arveleisi, 105
Anoppi ajatteleisi,
Kuvoasi katselevan,
Itseäs ihastelevan,
Verevyyttäsi vetehen,
Kauneutta kaivosehen. 110
Menet pitkälle pinolle
Haikosien suollantahan,
Elä halkoa hyleksi,
Ota halko haapainenki,
Heitä halko hiljallensa 115
Kovasti kolajamatta,
Taikka appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi,
Vihoissasi viskelevän,
Kiukuissa kolistelevan. 120
Kun sa astut aittasehen,
Lähet jauhon nouantahan,
Elä aittahan asetu,
Viikon siellä viipyele,
Taikka appi arveleisi, 125
Anoppi ajatteleisi,
Jauhoja jakelevasi,
Antavan kylän akoille.
Kun tulevi kehruu-aika,
Kankahan ku'onta-aika, 130
Itse langat kehräele,
Omin hyppysin kutehet,
Kuo sarka-kauhtanaiset,
Hanki villaiset hamehet,
Kesä-uuhen untuvista, 135
Talvilampahan takuista.
Kun sa ohria imellät,
Ma'ustelet maltahia,
Elä koukulla kohenna,
Kärryksellä käännyttele, 140
Aina kourilla kohenna,
Kämmenillä käännyttele;
Eläkä sure susia,
Pelkeä metsän petoja,
Saunahan samotessasi 145
Syän-yöllä yksinäsi!
Piä herkät hiiren korvat,
Terävät jalat jäniksen,
Niska nuori notkuttele,
Kaula kaunis kaarruttele, 150
Kuni tuore tuomen latva,
Tahi kasvava kataja!
Kyty kynnöltä tulevi,
Appi aitojen panolta,
Urohosi ulkotöiltä, 155
Kaunosi kas'en ajolta,
Vieminen vesi-ropehut,
Käsi-pyyhe kantaminen,
Alaha kumartaminen,
Mielilause lausuminen. 160
Anoppi aitasta tulevi,
Jauhovakka kainalossa,
Juokse vastahan pihalle,
Alaha kumarteleite,
Vaa'i vakka kainalosta, 165
Tuo tupahan vieäksesi!
Iltasaunan saapuessa
Veet vetele, vastat katso,
Hauo vastat valmihiksi
Saunahan savuttomahan, 170
Niin tule tupahan tuolta,
Käske appi kylpemähän:
'Oi on armas appiseni!
Jo on sauna joutununna,
Veet ve'etty, vastat saatu, 175
Kaikki lautaset la'aistu.'
Kun tuli talohon vieras,
Ellös vierasta vihatko,
Käske vieras istumahan,
Lausuttele laaskavasti, 180
Syötä vierasta sanoilla,
Kunnes keitto kerkiävi.
Taas kun lähtevi talosta,
Jäähyväiset jättelevi,
Ellös viekö vierastasi 185
Ulkopuolellen ovea,
Tuosta sulho suuttuneisi,
Kaunosi kamaltuneisi.
Kun sinun halu tulevi
Käyä toisessa talossa, 190
Kysytellen käy kylässä,
Lausutellen vierahissa!
Sitte sinne tultuasi
Piä taitavat tarinat,
Eläkä kotia moiti, 195
Alenna anoppiasi!
Kysyvät kylän miniät,
Tahi muut kyläiset naiset:
'Antoiko anoppi voita,
Kuin ennen emo kotona?' — 200
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan,
Jos kerran kesässä saanet,
Senki toisen talvellista.
Kuules vielä kuin sanelen, 205
Kuin jo virkan viimeiseksi:
Kun menet emon eloilta,
Tulet toisille tulille,
Emoas elä unoha,
Masentele maammoasi, 210
Emo on nähnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut,
Synnytellessä sinua,
Katalaista kantaessa.
Emopa sinun elätti, 215
Imetti ihanat rinnat,
Monet yöt unetta vietti,
Monet atriat unohti,
Tuuvitellessa sinua,
Vaaliessa pienoistansa." 220
Neljäskolmatta runo
Sulhoa varotetaan ei neittä pahoin pitämään, vaan puolustamaan häntä muiltaki ja neuvomaan häntä kahden-kesken kauniisti; vv. 1-52. — Morsian huolissaan selittää, kuinka jo tuntuuki hänestä raskaalta kohta jättää entinen kotinsa, mutta siitä huolimatta pyytää kuitenki kotiin jäävien häntä ei liiallisesti suremaan ja kaipaamaan; vv. 53-86. — Morsian kuvailee mielessään, kuinka hänen toiste syntymäkotiin tultua kaikki siinä lienee muuttunut, isä, äiti kuollut, ja hän ehkä kaikille tuntematon; vv. 87-136. — Morsian kiitettyä isää, äitiä, veljeä, sisarta ja muita tuttaviansa heidän entisestä hyvyydestänsä häntä kohtaan, sanoo jäähyväisiä kaikille; vv. 137-170. — Ilmarinen kesken jäähyväisten tekoa koppoo morsiamen rekeen, lausuu joitakuita sanoja itsekki jäähyväisten jatkeeksi, lähtee ajamaan ja tulee kolmantena päivänä kotiinsa; vv. 171-196.
"Jo nyt on neiti neuvottuna,
Morsian opastettuna,
Vielä virkin veiolleni,
Sulholleni suin puhelen.
Kiitä sulho onneasi, 5
Kun kiität, hyvinki kiitä,
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi:
Puhas on neiti puolellasi,
Soreainen suojassasi, 10
Tytär riski rinnallasi,
Vereväinen vieressäsi,
Tytär riski riihen puija,
Pulski poukkujen pesijä,
Kensti rihman kehreäjä, 15
Karski kankahan kutoja.
Sulholainen, nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Ellös viekö neitostasi
Nurkkihin nuhajamahan, 20
Olkileivän leivontahan,
Petäjäisen pieksäntähän;
Vie neittä salitupihin,
Leivän paksun paistajaksi,
Vehnäleivän leipojaksi, 25
Oluen osoajaksi!
Sulho viljon veljyeni
Ellös sie tätä kanoa,
Tätä liina-linnuistasi,
Ikävillä itketelkö! 30
Tulisiko tuhma tunti,
Saisi neiollen ikävä,
Pistä puuru puikkoloihin,
Tahi valkko valjahisin,
Tuo neiti ison kotihin, 35
Emon tuttavan tuville!
Ellös vainen sulho rukka
Neitosta pahoin pi'elkö!
Seiso seinänä e'essä,
Pysy pihtipuolisena, 40
Elä anna anopin lyöä,
Eläkä apen torua,
Elä vierahan vihata,
Talon toisen soimaella!
Neuvo sulho neitoasi, 45
Opeta omenoasi,
Neuvo nelisnurkkaisessa,
Sano sammalhuonehessa,
Elä nurmella nukita,
Pieksä pellon pientarella, 50
Kuuluisi kumu kylähän,
Naisen itku naapurihin."
Neito parka huokaiseikse,
Huokaiseikse, henkäiseikse,
Itse itkulle hyräytyi, 55
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enpä tuota ennen luullut,
Enkä uskonut ikänä,
En mä luullut luopuvani,
Uskonut eroavani, 60
Tämän linnan liepeheltä,
Tämän harjun hartioilta;
Jo nyt luulen, jotta luovun,
Jopa uskon ja eroan,
Ero- on tuopit tyhjettynä, 65
Ero- juotuna oluet,
Kohta korjat käännettynä
Päin ulos, perin tupahan,
Lappe'in ison latohon,
Kaiten karjahuonehesen. 70
Vaan ellös hyvä isoni,
Ellös ehtoinen emoni,
Tahi muu sukuni suuri,
Heimokuntani heleä,
Tuosta huolelle ruvetko, 75
Saako suurelle surulle,
Jos menenki muille maille,
Kulkenen johon kuhunki!
Paistanevi luojan päivä,
Kuu luojan kumottanevi, 80
Tähet taivon välkkynevi,
Otavat ojentunevi,
Ilmassa etempänäki,
Muuallaki maailmassa,
Ei yksin ison pihoilla, 85
Näillä kasvinkartanoilla.
Lähen jo tästä, kuin lähenki,
Tästä kullasta ko'ista,
Heitän suoni, heitän maani,
Heitän heinikko-pihani, 90
Heitän valkeat veteni,
Heitän hiekka-rantaseni,
Kylpeä kylän akoille,
Pasikoia paimenille.
Sitte toiste tultuani, 95
Kotihini käytyäni,
Ei se äiti ääntä kuulle,
Iso ei itkua tajunne,
Jos ma kulmilla kujerran,
Pää-laella laulattelen, 100
Jo on nousnut nuori nurmi,
Kasvanut kataja-pehko,
Ihollen imettäjäni,
Kasvopäille kantajani.
Minun toiste tullessani 105
Tähän kuuluhun kotihin,
Muut ne ei tuntene minua,
Kun ne kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimmäinen pellon seiväs, 110
Ne ne piennä pistämäni,
Neitona vitsastamani.
Emoni mahova lehmä,
Minun nuorna juottamani,
Ammoa rikuttelevi 115
Pitkillä piha-rikoilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi.
Isoni iki oronen,
Minun piennä syöttämäni, 120
Hirnua rikuttelevi
Pitkillä piha-rikoilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi.
Veikkoni kotoinen koira, 125
Minun lasna ruokkimani,
Haukkua rikuttelevi
Pitkillä piha-rikoilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi. 130
Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkamani,
Entiset elosijani,
Paikoillansa saaret, salmet, 135
Asemillansa apajat.
Millä nyt erotessani,
Lähtiessäni katala,
Millä maksan maammon maion,
Sekä taattoni hyvyyen, 140
Millä veikon arma'uen,
Mieli-siivot siskoseni?
Kiitän mä iso sinua
Entisistäni eloista,
Murkinoista muinaisista, 145
Parahimmista paloista.
Kiitän mä emo sinua
Nuorna tuuviteltuasi,
Pienoisna pieltyäsi,
Rinnoin ruokkieltuasi. 150
Vielä kiitän veikkoseni,
Veikkoseni, siskoseni,
Kostelen koko perehen,
Kaikki kasvinkumppalini,
Joien joukossa elelin, 155
Kasvoin kanssa kasvin-aian.
Jää nyt taatto terveheksi,
Jää emoni terveheksi,
Kanssa veikot ja sisaret,
Kaikki kasvinkumppalini! 160
Jätän kaikki terveheksi,
Pirtit lautakattoinensa,
Pihat pihlajaisinensa,
Kujavieret kukkinensa,
Kankahat kanervinensa, 165
Maat ja metsät marjoinensa,
Lehot, laksot lauluinensa,
Hyvät kummut kuusinensa,
Veet satoine saarinensa,
Syvät salmet siikoinensa." 170
Se on seppo Ilmarinen
Koppoi neien korjahansa,
Iski virkkua vitsalla,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jää hyvästi järven rannat, 175
Järven rannat, pellon penkat,
Kaikki kantoset aholla,
Kuivat hongat hongikossa,
Tuomikko tuvan takana,
Katajikko kaivotiellä, 180
Kaikki maassa marjan varret,
Marjan varret, heinän korret,
Pajupehkot, kuusen juuret,
Lepän lehvät, koivun kuoret!"
Läksi Pohjolan pihoilta, 185
Ajoa kahuttelevi,
Ajoi päivän, tuosta toisen,
Ajoi kohta kolmannenki,
Päivänäpä kolmantena,
Aletessa aurinkoisen, 190
Jo sepon koti näkyvi,
Tuvat Ilman tuulottavi,
Noki nousi nuoraisena,
Savu paksuna pakeni,
Tuprusi sepon tuvasta, 195
Ylös täytti taivahalle.
Viideskolmatta runo
Ilmarisen äiti jo kauvan odotettuansa ihasteleikse, kun näkee poikansa nuoren verevän naisen vieressä kotipihoille ajavan; vv. 1-38. — Äiti tiedustelee pojaltaan, miten matka oli onnistunut, käskee siitä nuorta naista tupaan, jossa häntä jo kyllä kauvan oli ikävöimällä odotettu; vv. 39-78. — Ilmarista kehoitetaan nuorta naistansa näyttämään, jota sitte ylistäen kiitetään ja toivotetaan yhtä kuuluna miniänä miehelässä pysymään, kuin ennen oli tyttönä vanhempainsa kodissa ollut; vv. 79-114. — Vieraat syötetään ja juotetaan yltäkylläisesti. Pitoin lopulla Väinämöinen kiittää isännän, emännän ja muun väen, jonka tehtyä lähtee kotiinsa; vv. 115-198.
Jopa viikon vuotettihin,
Vuotettihin, katseltihin,
Neion nuotehet tulevan
Seppo Ilmarin kotihin.
Niin iltana muutamana, 5
Päivänä moniahana,
Kumu kuuluvi salolta,
Reen kapina kankahalta,
Lokka luopuisa emäntä,
Kalevatar kaunis vaimo, 10
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Se on poikani rekonen,
Jo tulevi Pohjolasta
Nuoren neitonsa keralla."
Se on seppo Ilmarinen 15
Jo kohta kotihin saapi
Ison saamille pihoille,
Vanhemman varustamille.
Lokka luopuisa emäntä,
Kalevatar kaunis vaimo, 20
Tuossa tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Kylä vuotti uutta kuuta,
Nuoret päivän nousentoa,
Lapset maata mansikkaista, 25
Vesi tervaista venettä;
Mie en kuuta puolinkana,
Päiveä mokominkana,
Minä vuotin veioani,
Veioani, minjoani. 30
Katsoin aamun, katsoin illan,
Päivän päässäni pitelin,
Pääni katsoin kallellehen,
Sykeröni syrjällehen;
Jo tuo viimeinki tulevi, 35
Toki kerran kerkiävi,
Vierellä verevä muoto,
Punaposki puolellansa.
Sulho viljon veljyeni!
Sanele tarinojasi, 40
Matkasitko mainehitta,
Kävit tiesi tervehenä,
Saitko neien, voitit vallan,
Sorritko sotiveräjän,
Langetitko lautalinnan, 45
Levititkö lehmusseinän,
Astuitko anopin sillan,
Istuitko isännän lautsan?
Jo tuon näen kyselemättä,
Arvoan anelematta: 50
Onp' on sotka suojassansa,
Kana kainaloisessansa,
Puhas neiti puolellansa,
Valkeainen valloissansa.
Nouse jo korjasta korea, 55
Hyvä lahja laitiosta,
Astu tietä temminkäistä,
Maata maksan karvallista,
Pole jalka portahalle,
Siitä siirräite sisähän, 60
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen!
Jo täällä tämänki talven,
Jopa mennehen kesosen,
Silta soitti sorsanluinen 65
Sillallista seisojaista,
Laki kultainen kumisi
Laen alla astujaista,
Ikkunat ilottelihe
Ikkunaisen istujaista. 70
Jo täällä tämänki talven,
Jopa päivän eilisenki,
Vanhat istui ikkunoissa,
Nuoret raittoi rantasilla,
Tytöt seisoi seinuksilla, 75
Pojat porstuan ovilla,
Nuoren vaimon varronnassa,
Morsiamen vuotannassa.
Sulho viljon veljyeni!
Pura pois punaiset paikat, 80
Sivalluta silkkiverhot,
Näytä tuota neitoasi,
Tokko toit, kenen käkesit,
Käkesit käkösen tuoa,
Maalta valkean valita, 85
Vesiltä verevän saa'a.
Jo tuon näen kyselemättä,
Arvoan anelematta,
Toit käkösen tullessasi,
Sinisotkan suojassasi, 90
Vihannimman virven latvan
Vihannasta virvikosta,
Tuorehimman tuomen lehvän
Tuorehesta tuomikosta;
On kuin puola puolikypsi, 95
Kuin on mansikka mäellä,
Tahi kuin käkönen puussa,
Pieni lintu pihlajassa,
Koivussa korea-sulka,
Valorinta vahteressa. 100
Hyvä mutso, kaunis mutso,
Mutso valkean verevä,
Hyvinpä ko'issa kuuluit,
Tyttönä ison ko'issa,
Hyvin kuulu kuun ikäsi 105
Miniänä miehelässä!
Hyvä täss' on neien olla,
Kaunis kasvoa kanasen,
Täss' on laajat saunan lauat
Ja leveät pirtin lautsat, 110
Isännät isosi verrat,
Emännät emosi verrat,
Pojat onpi veikon verrat,
Tyttäret sisaren verrat."
Siitä joukko syötettihin, 115
Syötettihin, juotettihin,
Liioilla lihamuruilla,
Kaunoisilla kakkaroilla;
Olut juoksi ostamaton,
Mesi markoin maksamaton, 120
Olut huulten huuhtimeksi,
Mesi mielen kääntimeksi.
Kun oli kyllin kystä syöty,
Sekä syöty, jotta juotu,
Vaka vanha Väinämöinen 125
Sai tuosta sanelemahan:
"Hyv' on tässä neien olla,
Armas muienkin asua,
Ei tässä surulla syöä,
Ei eletä huolen kanssa, 130
Tällä tämän isännän,
Elin-ajalla emännän.
Kumman tässä ensin kiitän,
Isännänkö vai emännän?
Ainap' entiset urohot 135
Ensin kiittivät isännän,
Ku oli suolta suojan saanut,
Ko'in korvesta kokenut,
Salvanut salosta seinät,
Hirret hirmulta mäeltä, 140
Ruotehet rome'ikolta,
Malat marjakankahalta,
Tuohet tuomivaaran päältä,
Sammalet sulilta soilta.
Jopa vaan tämän isännän 145
Saaessa tätä tupoa
Mont' on tukka tuulta nähnyt,
Hivus säätä hirveätä;
Use'in hyvä isäntä
Aivan aika huomenessa 150
Nousnut on nuotio-tulelta,
Havannut havusijalta,
Havu päänsä harjaellut,
Kaste pesnyt sirkut silmät.
Siitä se hyvä isäntä 155
Saaki tuttua tupahan,
Lautsan täyen laulajoita,
Ikkunat iloitsijoita,
Siltalauat lausujoita,
Karsinat karehtijoita. 160
Isännän esinnä kiitin,
Siitä ehtoisen emännän
Ruokien rakentamasta,
Pitkän pöyän täyttämästä.
Use'in hyvä emäntä, 165
Tuo tarkka taloinen vaimo,
Kuullut on kukotta nousta,
Kanan lapsetta karata,
Näitä häitä hankittaissa,
Teoksia tehtäessä. 170
Hyvin on hyvä emäntä,
Tuo tarkka taloinen vaimo,
Osannut oluet panna,
Makujuomat juoksutella,
Puista imeltyneistä, 175
Make'ista maltahista,
Joit' ei puulla puuhaellut,
Korennolla koukkiellut,
Aina kourilla kohenti,
Kätösillä käännytteli, 180
Saunassa savuttomassa,
La'aistulla lautehilla."
Vaka vanha Väinämöinen,
Virren ponsi polvuhinen,
Vielä kiitti kansan kaiken, 185
Kun oli kansa kaunihina,
Väki vanha vänkeänä,
Sekä nuoriso somana;
Siitä siirtihe rekehen,
Laittelihe laitiohon. 190
Vitsattaki virkku juoksi,
Helmin lyömättä hevonen,
Ainoisillen appehille,
Taannoisille tanterille,
Saattoi vanhan Väinämöisen, 195
Laulajan iän ikuisen,
Oman uksen aukomille,
Oman kynnyksen etehen.
Kuudeskolmatta runo
Lemminkäinen pahasti suutuksissaan siitä, kun häntä ei ollut Pohjolan häihin kutsuttu, ylimielisyydessään päättää kuitenki lähteä sinne; vv. 1-26. — Äiti kieltää poikaansa lähtemästä ja sanoo monta surmapaikkaa matkalla häntä kohtaavan, kokien silläki tavoin häntä kotona pidättää. Lemminkäinen kysyy, mitä surmia ne olisivat; vv. 27-56. — Lemminkäisen äiti nimittää kolme hengen vaaraa, joihin poika oli matkallansa yhtyvä, mutta tämä niistä ei millänsäkään aina vaan pyrkii lähtemään; vv. 57-110. — Äiti yhä poikaansa pelotellen sanoo hänen vielä Pohjolassaki surmattavan, jos perille pääsisi. Lemminkäinen kuitenki valmistaikse lähtemään; vv. 111-162. — Lemminkäinen lähtee matkaan, tulee ensimäisenä päivänä tulikokon luoksi, laulaa teiriä kokolle ja pääsee, sen sitä syödessä, sivutse; vv. 163-198. — Toisena päivänä joutuu tuliselle kuopalle, saapi Ukon siihen lunta satamaan ja pääsee vahingotta edelleen; vv. 199-230. — Kolmantena päivänä tapaa suden ja karhun Pohjolan veräjän suulla vastassansa. Niille hän laulaa lampahia syötäväksi ja pääsee niin Pohjolan pihalle; vv. 231-256.