Ahti oli saarella asuva
Kaukoniemen kainalossa,
Päätyi pellon kynnännässä,
Vainion vakoannassa.
Kuulevi jumun kylältä, 5
Järyn järvien takoa,
Juohtui juoni mielehensä,
Tuuma aivohon osasi:
Häitä Pohjola pitävi,
Salajoukko juominkia. 10
Murti suuta, väänti päätä,
Murti mustoa haventa,
Heti heitti kynnöksensä,
Lähtevi kohin kotia,
Luoksi armahan emonsa, 15
Tykö valta vanhempansa.
Sanoi tuonne saatuansa,
Toimitteli tultuansa:
"Oi emoni, vaimo vanha!
Astu aittahan mäelle, 20
Tuo sieltä somat sopani,
Kanna vaattehet vakaiset,
Jotka päälleni pukisin,
Varustaisin varrelleni,
Lähen Pohjolan pitoihin, 25
Salajoukon juominkihin."
Emo kielti poikoansa
Lähtemästä Pohjolahan,
Noin sanoi emo pojalle:
"Ellös menkö poikueni 30
Noihin Pohjolan pitoihin,
Suuren joukon juominkihin!
Ei sua kutsuttu sinne,
Ei tarkoin tahotakkana."
Tuop' on lieto Lemminkäinen 35
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuoss' on kutsut kuun ikuiset,
Airuhut alin-omaiset,
Miekassa tuliterässä,
Säilässä sakenevassa." 40
Tuop' on äiti Lemminkäisen
Yhä kielteä käkesi:
"Ellös vainen poikueni
Menkö Pohjolan pitoihin!
Monet on kummat matkallasi, 45
Isot tielläsi imehet,
Kolme surmoa kovinta,
Kolme miehen kuolemata."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli: 50
"Ei uros hätäille noita,
Ei varsin varannekkana,
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Sano korvin kuullakseni,
Mi on surma ensimäinen, 55
Ensimäinen, viimeinenki!"
Virkkoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma ensi surma,
Menet matkoa vähäisen,
Pääset tietä päiväyksen. 60
Tulevi joki tulinen
Poikkipuolin vastahasi,
Joess' on tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luo'olla tulinen korko, 65
Korolla tulinen kokko,
Yöt se hammasta hi'ovi,
Päivät kynttä kitkuttavi,
Tulijalle vierahalle,
Saavalle käkeävälle." 70
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Se on surma naisen surma,
Ei ole kuolema urohon;
Oi emoni kantajani 75
Sano surma keskimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma toinen surma,
Menet matkoa vähäisen,
Toki toisen päiväyksen, 80
Tulevi tulinen kuoppa,
Se on poikkipuolin tietä,
Täynnä kuumia kiviä,
Palavia paateroita;
Siihen on satoja saanut, 85
Tuhansia tukkueltu."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema urohon; 90
Oi emoni kantajani
Sano surma jälkimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma kolmas surma,
Menet vieläki vähäisen, 95
Pääset siitä päiväyksen,
Susi päälle suimistaikse,
Karhu toisna kaimistaikse,
Suulla Pohjolan veräjän,
Kapeammassa kujassa; 100
Syönyt on sa'anki miestä,
Tuhonnut tuhat urosta."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Uuhi uunna syötäköhön, 105
Rieskana revittäköhön,
Vaan ei mies pahempikana,
Uros untelompikana;
Tuo tänne somat sopani,
Kanna vaattehet vakaiset!" 110
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ellös vainen poikueni
Menkö Pohjolan pitoihin,
Suuren joukon juominkihin!
Siell' on miehet miekka vyöllä, 115
Urohot sota-aseissa,
Laulavat sinun poloisen
Miekkahan tuliterähän;
Jo on laulettu paremmat,
Jalommatki jaksettuna." 120
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Olen jo ennenkin elellyt
Noilla Pohjolan tuvilla,
Itse lauloin Lappalaisen, 125
Sekä tungin Turjalaisen,
Kivet suuhun syrjin syöstin,
Paaet lappehin latelin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ohoh poikani poloinen! 130
Jo olet ennenkin elellyt
Noilla Pohjolan tuvilla,
Uinut Tuonen umpilammit,
Mitannut ve'et Manalan,
Siell' oisit tänäki päänä 135
Ilman äitittä pahatta.
Muistapa mitä sanelen:
Tulet Pohjolan tuville,
Mäki on täynnä seipähiä,
Piha täynnä pylvähiä, 140
Ne on täynnä miehen päitä,
Yks' on seiväs päätön seiväs,
Senpä seipähän nenähän
Sinun pääsi leikatahan."
Virkkoi lieto Lemminkäinen, 145
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hurja noita huolinevi,
Epäkelpo keksinevi,
Tuo tänne sotisopani,
Vanhat vaino-vaatteheni, 150
Lähen Pohjolan pitoihin,
Salajoukon juominkihin."
Sai siitä sotisopansa,
Varsin vaino-vaattehensa,
Niin otti isonsa miekan, 155
Tuon taaton sotatoverin,
Senpä siltahan sysäsi,
Terin työnti lattiahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuskin on Pohjolan tuvassa 160
Tämän miekan miettijäistä,
Tämän kalvan katsojaista."
Siitä läksi Lemminkäinen
Istuen oron re'essä,
Iski virkkua vitsalla, 165
Heitti helmiruoskasella.
Ajoi aikoa vähäisen,
Näki tiellä teirikarjan,
Teiret lentohon lehahti
Eestä juoksevan hevosen. 170
Jäi hitusen höyheniä,
Tielle teiren sulkasia,
Ne kokosi Lemminkäinen,
Tapaeli taskuhunsa.
Ajoi eellehen vähäisen, 175
Kulki tietä pikkuruisen,
Jo hepo hörösteleikse,
Luppakorva luonteleikse.
Se on lieto Lemminkäinen
Kaarastihe katsomahan: 180
Aivan on joki tulinen
Poikitse hevon e'essä,
Joessa tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luo'olla tulinen korko, 185
Korolla tulinen kokko,
Sillä kulkku tulta kuohui,
Suu valeli valkeata.
Mitä huoli Lemminkäinen,
Tapasip' on taskuhunsa, 190
Otti teiren sulkasia,
Hieroa hitustelevi,
Siitä syntyi teirikarja,
Sen syöksi kokolle suuhun.
Lauloi siitä jäisen sillan 195
Poikitse joen tulisen,
Itse eellehen ajavi,
Pääsi päivän ensimäisen.
Ajoi matkoa vähäisen,
Piirrätteli pikkuruisen, 200
Taas oronen ouostuvi,
Hevonen hörähtelevi.
Kaahistihe katsomahan:
On eessä tulinen kuoppa
Itähän iäti pitkä, 205
Luotehesen loppumaton,
Täynnä kuumoa kiveä,
Palavata paateroa.
Mitä huoli Lemminkäinen,
Ukkoa rukoelevi: 210
"Oi Ukko yli-jumala,
Sa'a lunta sauvan varsi
Noille kuumille kiville,
Palaville paateroille!"
Tuo Ukko yli-jumala, 215
Taatto vanha taivahinen,
Nosti longan luotehelta,
Toisen lännestä lähetti,
Nepä yhtehen yhytti,
Lomakkohon loukahutti, 220
Satoi lunta sauvan varren,
Kiehitteli keihäsvarren,
Noille kuumille kiville,
Palaville paateroille;
Sai siihen luminen lampi, 225
Jäinen järvi muo'ostihe.
Siitä lieto Lemminkäinen
Ajoi poikki jäisen järven,
Sillä sen rovin vaelti,
Pääsi toisen päiväyksen. 230
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmisellä,
Sai virkku vilettämähän,
Hepo hötkellyttämähän.
Virkku juoksi virstan toisen, 235
Maan paras palan pakeni,
Siitä seisahtui äkisti
Suulla Pohjolan veräjän.
Silloin lieto Lemminkäinen
Kavahtihe katsomahan: 240
On susi veräjän suulla,
Karhu kauhea kujalla.
Tavotteli taskuhunsa,
Otti uuhen villasia,
Hieroa utustelevi, 245
Siitä syntyi uuhikarja.
Puhui kerran kämmenelle,
Uuhet juoksuhun uhahti,
Suet sinne ryömäsihe,
Karhut kanssa kaimasihe. 250
Siitä lieto Lemminkäinen,
Tuo on kaunis Kaukomieli,
Pääsi senki päiväyksen,
Ajoi eelle matkoansa,
Ajoi Pohjolan pihalle, 255
Salakansan kartanolle.
Seitsemäskolmatta runo
Lemminkäinen tupaan tultuansa kysyy ohria hevoiselleen, olutta itselleen, lähtee röyhkeästi pöydän päähän ja heittäytyy penkille istumaan; vv. 1-32. — Lemminkäiselle tuodaan vanhaa pilaunutta olutta juoda, ja kun hän ei tyydy siihen, vaan vaatii parempaa, niin Pohjolan isäntä kysyy, mitä varten hän nyt oli tullutki Pohjolaan; vv. 33-66. — Pohjolan isäntä kokee loihtutaidollaan Lemminkäistä hätyyttää, mutta näkee pian kyllä sen kautta ei mitään voittavansa; vv. 67-108. — Pohjolan isäntä vaatii Lemminkäistä miekkasille kanssansa ja Lemminkäisen siihen myönnyttyä alkaa tappelo ensin tuvassa; vv. 109-144. — Lemminkäinen arvelee pihalla paremmin tapella sopivan. Niin mennään ulos pihalle, jossa Lemminkäinen lopulta lyöpi pään poikki Pohjolan isännältä; vv. 145-196. — Lemminkäinen asettaa Pohjolan isännän pään seipääsen, lähtee tupaan käsiänsä pesemään ja havaitsee omanki päänsä pian vaaraan joutuvan; vv. 197-228.
Nyt onpi saneltavana,
Miten lieto Lemminkäinen
Tuli Pohjolan tupihin,
Sariolan salvoksihin.
Heti kun tuli tupahan, 5
Astui keski lattialle,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oisiko talossa tässä
Ohria orosen purra,
Olutta urohon juoa?" 10
Itse Pohjolan isäntä
Tuop' on tuohon vastoavi:
"Ollevi talossa tässä
Tannerta orosen olla,
Eikä kielletä sinua 15
Oven suussa seisomasta."
Siinä lieto Lemminkäinen
Murti mustoa haventa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Eip' ennen minun isoni 20
Seisonut sijalla sillä,
Olipa sijoa silloin,
Tanhua orihin olla,
Tupa pesty miehen tulla;
Miksip' ei ole minulle, 25
Kuin ennen minun isolle?"
Siitä siirtihe ylemmä,
Pyörähtihe pöyän päähän,
Istuihe rahin nenähän,
Petäjäisen penkin päähän, 30
Rahi rautainen rasahti,
Petäjäinen penkki notkui.
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Enpäs liene lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta 35
Tulevalle vierahalle."
Ilpotar hyvä emäntä
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh piika pikkarainen,
Tuo olutta vierahalle!" 40
Tyttö pieni, tyhjä lapsi,
Toi siitä olutta tuopin
Juoa lieto Lemminkäisen,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tokko lie sinussa miestä, 45
Juojoa tämän oluen?"
Lemminkäinen lieto poika
Katsoi tuosta tuoppihinsa:
Toukat tuopin pohjukassa,
Maot äärillä mateli. 50
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"En mä liene lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta,
Parempata juotavata."
Itse Pohjolan isäntä 55
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitä sie tulitki tänne,
Ken sinua koolle kutsui?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli: 60
"Koira kutsuen tulevi,
Hyvä ilman hyppeleikse:
Kuules poika Pohjolaisen,
Itse Pohjolan isäntä,
Anna ostoa olutta, 65
Juomoa rahan alaista!"
Tuosta Pohjolan isäntä
Kovin suuttui ja vihastui,
Lauloi lammin lattialle,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 70
"Tuoss' on joki juoaksesi,
Lampi laikutellaksesi!"
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"En ole härkä hännällinen
Juomahan jokivesiä, 75
Lammikoita lakkimahan."
Itse loihe loitsimahan,
Lauloi sonnin lattialle,
Sepä lammin laikkaeli,
Joi jokosen kuivallehen. 80
Pohjolainen pitkä poika
Suen suustansa sukesi,
Senpä lauloi lattialle
Surmaksi lihavan sonnin.
Lemminkäinen lieto poika 85
Lauloi valkean jäniksen
Lattialle hyppimähän
Sen sutosen suun etehen.
Pohjolainen pitkä poika
Lauloi koiran koukkuleuan 90
Tuon jäniksen tappamahan,
Kierosilmän kiskomahan.
Lemminkäinen lieto poika
Lauloi orrellen oravan,
Orsilla kapahumahan, 95
Koiran tuota haukkumahan.
Silloin Pohjolan isäntä
Itse lausui, noin nimesi:
"Lähe jo tästä Hiien heitto
Luota kaiken ihmiskansan 100
Kotihisi koittamahan,
Maahasi pakenemahan!"
Mitä huoli Lemminkäinen,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei miestä manaten saa'a, 105
Ei miestä pahempatana,
Sijaltansa siirtymähän,
Paikalta pakenemahan."
Silloin Pohjolan isäntä
Miekan seinältä sivalti, 110
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi sie Ahti Saarelainen,
Mitelkämme miekkojamme,
Katselkamme kalpojamme!"
Sanoi lieto Lemminkäinen: 115
"Mitä minun on miekastani,
Kun on luissa lohkiellut,
Pääkasuissa katkiellut!
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Mitelkämme, katselkamme; 120
Eip' ennen minun isoni
Miekkamittoja varannut,
Pojastako polvi muuttui,
Lapsesta laji väheni."
Otti miekan, riisui rauan, 125
Tempasi tuliteränsä,
Huotrasta huveksisesta,
Vyöstä vennon selkäisestä;
Mittelivät, katselivat
Noien miekkojen pituutta, 130
Olipa pikkuista pitempi
Miekka Pohjolan isännän,
Yhtä kynnen mustuaista,
Puolta ohrasen jyveä.
Sanoi Ahti Saarelainen, 135
Virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Sinunpa pitempi miekka,
Sinun eeltä iskeminen."
Siitä Pohjolan isäntä
Sivalteli, sieppaeli, 140
Tavotteli, ei tavannut
Lemminkäistä päälakehen,
Kerran ortehen osasi,
Kamanahan kapahutti.
Sanoi Ahti Saarelainen, 145
Virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Tukela tora tuvassa,
Tuvan uuen turmelemme,
Lattiat verin panemme,
Käykämme ulos pihalle! 150
Pihalla veret paremmat,
Kartanolla kaunihimmat."
Mentihin ulos pihalle,
Tavattihin lehmän talja,
Levitettihin pihalle, 155
Senp' on päällä seistäksensä.
Sanoi Ahti Saarelainen:
"Kuulesta sa Pohjan poika,
Sinunpa pitempi miekka,
Iske päältä Pohjan poika!" 160
Iski päältä Pohjan poika,
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmasti rapasi,
Eipä oikein osota,
Lipaise lihoakana, 165
Ota orvas-kettuana.
Sanoi Ahti Saarelainen,
Virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Annappas minäki koitan,
Jo se on vuoroni minunki." 170
Tuopa Pohjolan isäntä
Ei tuosta totella ollut,
Yhä iski, ei epäillyt,
Tarkotteli, ei tavannut.
Tulta tuiski tuima rauta, 175
Terä varsin valkeata,
Käessä lieto Lemminkäisen,
Läksi loiste loitommaksi,
Vasten kauloa valahti
Tuon on pojan Pohjolaisen. 180
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh Pohjolan isäntä!
Niinp' on kaulasi katalan,
Kuni koite ruskeana."
Tuopa poika Pohjolaisen, 185
Itse Pohjolan isäntä,
Sinne siirti silmiänsä
Pä'in kauloa omoa,
Silloin lieto Lemminkäinen
Jopa lyöä lipsahutti, 190
Laski pään on päältä olka,
Kallon kaulalta sivalti,
Vei kun naatin naurihista,
Tahikka tähän olesta;
Päähyt pyörähti pihalle, 195
Miehen kallo kartanolle.
Sata oli seivästä mäellä,
Tuhat pylvästä pihalla,
Saoin päitä seipähissä,
Yksi seiväs ilman päättä; 200
Tuop' on lieto Lemminkäinen
Otti pään pojan pätöisen,
Kantoi kallon kartanolta
Senki seipähän nenähän.
Siitä Ahti Saarelainen, 205
Tuo on kaunis Kaukomieli,
Tupahan palattuansa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuo vettä vihainen piika
Käsiäni pestäkseni 210
Veristä pahan isännän,
Häjyn miehen hurmehista!"
Pohjan akka syännyksenti,
Syännyksenti, suutuksenti,
Lauloi miestä miekallista, 215
Asehellista urosta,
Sata miestä miekallista,
Tuhat kalvan kantajata,
Pään varalle Lemminkäisen,
Kaukomielen kaulan päälle. 220
Jo aika tosin tulevi,
Päivä liitolle lipuvi,
Toki käypi tuskemmaksi,
Läylemmäksi lankeavi,
Asuskella Ahti poian, 225
Lemminkäisen leyhytellä,
Noissa Pohjolan pioissa,
Salajoukon juomingissa.
Kahdeksaskolmatta runo
Lemminkäinen muutaikse kokoksi ja lentää Pohjolasta. Näkee harmaan havukan itseänsä ilmassa takaa ajavan, jota ei kuitenkaan pahasti pelkää; vv. 1-46. — Kotiin tultuansa Lemminkäinen ei juuri näytä iloiselta. Äitin kysyttyä, mikä häntä vaivaa, sanoo Pohjolan väen sotaan nousneen häntä yhtä miestä vastaan; vv. 47-80. — Äiti muistuttelee Lemminkäiselle, kuinka aikanansa oli varotellut häntä Pohjolaan lähtemästä ja kysyy, missä luulee nyt tapaavansa piilopaikan; vv. 81-124. — Äiti neuvoo poikaansa pakenemaan kauvas yksinäiselle meren saarelle; siellä oli ennen isänsä kovina sota-aikoina päänsä säilyttänyt; vv. 125-162.
Jo nyt Ahti Saarelainen,
Itse lieto Lemminkäinen,
Läksi tuiskuna tuvasta,
Savuna pihalle saapi,
Pakohon pahoja töitä, 5
Piilojansa piilemähän.
Niin pihalle tultuansa
Katseleikse, käänteleikse,
Etsi entistä oroa,
Näe ei entistä oroa, 10
Näki paaen pellon päässä,
Pajupehkon pientarella.
Mikäs neuvoksi tulevi,
Mikä neuvon antajaksi,
Jo kumu kujasta kuului, 15
Tomu toisista taloista,
Välkytys kylän väliltä,
Silmän isku ikkunoilta.
Tuossa lieto Lemminkäinen
Piti muiksi muuttai'ta, 20
Kokkona ylös kohosi,
Nousi tuonne taivahalle,
Päivä poltti poskipäitä,
Kuuhut kulmia valaisi.
Siinä lieto Lemminkäinen 25
Ukkoa rukoelevi:
"Oi Ukko hyvä jumala,
Mies on tarkka taivahinen!
Laa'ippa utuinen pilvi,
Luo nyt pilvi pikkarainen, 30
Jonka suojassa menisin,
Kotihini koitteleisin."
Lenteä lekuttelevi,
Katsoi kerran jälkehensä,
Keksi harmoan havukan, 35
Sen silmät paloi tulena,
Kuni pojan Pohjolaisen,
Pohjan entisen isännän.
Sanoi Ahti Saarelainen,
Virkkoi kaunis Kaukomieli: 40
"Havukkani, lintuseni!
Käännäite kohin kotia,
Sano tuonne tultuasi
Pimeähän Pohjolahan:
'Kova on kokko kourin saa'a, 45
Kynälintu kynsin syöä.'"
Siitä lieto Lemminkäinen
Jo kohta kotihin joutui
Suulla surkean-näöllä,
Syämmellä synkeällä. 50
Emo vastahan tulevi
Kulke'issansa kujoa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mi sinulla poikueni? —
On sulle satunen saanut 55
Pohjolassa käyessäsi."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni, vaimo vanha,
Sääli säkkihin evästä,
Pane jauhot palttinahan! — 60
Pois tuli pojalle lähtö
Tästä kullasta ko'ista:
Miehet miekkoja hiovat,
Kärestävät keihäitä."
Emo ennätti kysyä, 65
Vaivan nähnyt vaaitella:
"Miksi miekkoja hiovat,
Kärestävät keihäitä?"
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Siksi miekkoja hiovat, 70
Kärestävät keihäitä,
Mun poloisen pään varalle.
Tuli työ, tapahtui seikka,
Noilla Pohjolan pihoilla,
Tapoin pojan Pohjolaisen, 75
Itsen Pohjolan isännän;
Nousi Pohjola sotahan,
Takaturma tappelohon,
Vasten vaivaista minua,
Yksinäisen ympärille." 80
Siitä äiti Lemminkäisen
Itse lausui lapsellensa:
"Jo sanoin minä sinulle,
Jo vainen varottelinki,
Yhä kielteä käkesin 85
Lähtemästä Pohjolahan.
Kunne nyt, poikani poloinen,
Kunne lähet piilemähän,
Ettei pää pahoin menisi,
Kaula kaunis katkeaisi?" 90
"Menet männyksi mäelle,
Katajaksi kankahalle,
Tuho sielläki tulevi,
Kova onni kohtoavi:
Use'in mäkinen mänty 95
Pärepuiksi leikatahan,
Use'in kataja-kangas
Seipähiksi karsitahan."
"Menet metsähän sueksi,
Korpimaille kontioksi, 100
Tuho sielläki tulevi,
Kova onni kohti saapi:
Mies nuori noentolainen
Kärestävi keihä'änsä
Surmataksensa sutosen, 105
Metsän karhun kaataksensa."
"Tahi menet hauviksi merehen,
Siiaksi silajokehen,
Tuho sielläki tulevi,
Kova loppu loukahtavi: 110
Use'in merisen hauvin
Nuoret nuotalla vetävät,
Use'in jokisen siian
Vanhat saavat verkollansa."
Sanoi lieto Lemminkäinen: 115
"Itse tieän ilkeimmät,
Arvoan pahimmat paikat,
Kussa surma suin pitäisi;
Oi emoni kantajani!
Sie sano parempi paikka, 120
Kunne käsket piilemähän,
Aivan on surma suun e'essä,
Yksi päivä miehen päätä,
Tuskin täytehen sitänä."
Silloin äiti Lemminkäisen 125
Itse virkki, noin nimesi:
"Sanon mie hyvänki paikan,
Missä piillä pillomuksen,
Paeta pahan alaisen,
Sie vanno valat ikuiset, 130
Ei sotia käyäksesi
Kuunna kymmennä kesänä,
Hopeankana halulla,
Kullankana tarpehella."
Sanoi lieto Lemminkäinen 135
"Vannon mie valat vakaiset,
Ei kesänä ensimmäisnä
Saa'a suurihin sotihin;
Viel' on haavat hartioissa,
Syvät reiät ryntähissä, 140
Entisistäkin eloista,
Noista miekan melskehistä,
Suurilla sotatiloilla,
Miesten tappotanterilla."
Silloin äiti Lemminkäisen 145
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Otappa isosi pursi,
Lähe tuonne piilemähän
Ylitse meren yheksän,
Meri-puolen kymmenettä, 150
Saarehen selällisehen,
Luotohon merellisehen.
Siell' ennen isosi piili,
Sekä piili, jotta säilyi,
Suurina sotakesinä, 155
Vainovuosina kovina;
Hyvä oli siellä ollaksensa,
Armas aikaellaksensa.
Siellä piile vuosi, toinen,
Käy kotihin kolmannella 160
Tutuille ison tuville,
Vanhempasi valkamoille!"
Yhdeksäskolmatta runo
Lemminkäinen työntää laivan vesille, purjehtii kolme kuukautta aavaa merta, päästen viimein matkansa perille; vv. 1-32. — Lemminkäinen kysyy lupaa maalle noustaksensa, jonka tytöt hänelle mielellänsä suovat; vv. 33-60. — Elelee sitte liika rohkeasti saaren neitoin kanssa; siitä miehet suuttuneena päättävät surmata hänen, jonkatähden Lemminkäisen kerkeämiseen täytyy pakoon lähteä; vv. 61-110. — Lemminkäinen kotiin tultuansa ei enää näe jälkiäkään entisestä kartanostaan, ja rupeaa sitte äitiänsä itkemään, jonka jo luulee kuolleeksi; vv. 111-144. — Löytää metsässä piileskelevän äitinsä ja saapi häneltä tietää, Pohjolan väen tuvat polttaneen. Lupaa uudet vielä paremmat tuvat laittaa ja kertoo elämästänsä saarella; vv. 145-206.
Lemminkäinen lieto poika
Siitä läksi piilemähän,
Sekä läksi, jotta joutui,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Hyvästi hyvä emoni! 5
Kun tulevi Pohjolan kansa,
Pimentolan pitkä joukko,
Päätäni kyselemähän,
Sanoppa samonneheksi,
Minun täältä menneheksi, 10
Saman kasken kaattuani,
Joka jo on leikattuna!"
Vetäisi venon vesille,
Laski laivan lainehille,
Veti puuhun purjehia, 15
Itse istuvi perähän,
Kokan koivuisen nojahan,
Melan vartevan varahan.
Tuuli tuuitti venoista,
Meren tyrsky työnnytteli, 20
Selviä selän vesiä,
Ulapoita aukeita,
Tuuitteli kuuta kaksi,
Kuun on kohta kolmannenki,
Saarelle sanattomalle, 25
Niemelle nimettömälle.
Istui immet niemen päässä
Rannalla meren sinisen,
Ken se vuotti veljeänsä,
Toivoi taattoa tulevan, 30
Sepä vasta varsin vuotti,
Joka vuotti sulhoansa.
Pian lieto Lemminkäinen
Luotti purren luotoselle,
Laski laivan saaren päähän, 35
Saaren niemyen nenähän.
Sanoi tuonne tultuansa:
"Onko saarella sijoa
Veteä venettä maalle,
Purtta kuivalle kumota?" 40
Saaren impyet sanovat:
"Onhan saarella sijoa
Veteä venosi maalle,
Pursi kuivalle kumota:
Tääll' on valkamat varavat, 45
Rannat täynnänsä teloja."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Kysyi kaunis Kaukomieli:
"Onko saarella sijoa,
Maata saaren manterella, 50
Minun laulut laulellani,
Ilovirret vieretellä?"
Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet vastoavat:
"Onhan saarella sijoa, 55
Maata saaren manterella,
Sinun laulut laulellasi,
Ilovirret vieretellä,
Lehot leikki lyöäksesi,
Tanner tanhuellaksesi." 60
Siitä lieto Lemminkäinen
Eleä nutustelevi
Saaren impien ilossa,
Kassapäien kauneussa;
Kunnepäin on päätä käänti, 65
Siinä suuta suihkatahan,
Kunne kättänsä kohotti,
Siinä kättä käpsätähän.
Kävi öillä oksimassa,
Syän-öillä yksinänsä; 70
Niinpä kerran käyessänsä
Kulkiessansa kylitse,
Saaren niemen pitkän päähän,
Kymmenentehen kylähän,
Ei nähnyt sitä taloa, 75
Kuss' ei miekkoja hiottu,
Tapparoita tahkaeltu,
Pään varalle Lemminkäisen.
Silloin lieto Lemminkäinen
Jo tunsi tuhon tulevan, 80
Hätäpäivän päälle saavan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lempoko yhen urohon
Sovissansa suojelevi
Päälle saa'essa satojen, 85
Tuhansien tunkiessa!"
Astuiksen aluksehensa,
Vierähti venon perähän,
Laski laivansa ulomma;
Tuli tuuli tuon puhalti 90
Ulapalle aukealle,
Jäivät raukat rannikolle,
Saaren immet itkemähän,
Kultaiset kujertamahan.
Sini itki saaren immet, 95
Niemen neiet voikerrehti,
Kuni purjepuu näkyvi,
Rautahankki haimentavi;
Ei he itke purjepuuta,
Rautahankkia haloa, 100
Itki purjepuun alaista,
Rautahankin haltiata.
Itse itki Lemminkäinen,
Sini itki ja sureksi,
Kuni saaren maat näkyvi, 105
Saaren harjut haimentavi;
Ei hän itke saaren maita,
Saaren harjuja haloa,
Itki saaren impyitä,
Noita harjun hanhosia. 110
Siitä lieto Lemminkäinen
Päästyä kotiperille
Tunsi maat on, tunsi rannat,
Sekä saaret, jotta salmet,
Tunsi vanhat valkamansa, 115
Entiset elo-sijansa,
Ei tunne tuvan aloa,
Seinän seisonta-sijoa;
Jo tuossa tuvan sijalla
Nuori tuomikko tohisi, 120
Männikkö tupamäellä,
Katajikko kaivotiellä.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Tuoss' on lehto, jossa liikuin, 125
Kivet tuossa, joilla kiikuin,
Tuossa nurmet nukkeroimat,
Pientarehet piehtaroimat,
Mikä vei tutut tupani,
Kuka kaunihit katokset?" 130
Loihe siitä itkemähän,
Itki päivän, itki toisen
Ei hän itkenyt tupoa,
Eikä aittoa halannut,
Itki tuttua tuvassa, 135
Aitallista armastansa.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh kaunis kantajani,
Ihana imettäjäni! 140
Jo olet kuollut kantajani,
Mennyt ehtoinen emoni,
Liha mullaksi lahonnut,
Kuuset päälle kasvanehet."
Katseleikse, käänteleikse, 145
Näki jälkiä hitusen,
Ruohossa rutistunutta,
Kanervassa katkennutta,
Läksi tietä tietämähän,
Ojelvoista ottamahan, 150
Tiehyt metsähän vetävi,
Ojelvoinen ottelevi.
Vieri siitä virstan toisen,
Pakeni palasen maata,
Salon synkimmän sisähän, 155
Korven kolkon kainalohon:
Näkevi salaisen saunan
Kahen kallion lomassa,
Siellä ehtoisen emonsa,
Tuon on valta vanhempansa. 160
Siinä lieto Lemminkäinen
Ihastui iki hyväksi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh äiti armahani!
Viel' olet toki elossa, 165
Kun jo luulin kuolleheksi;
Pois itkin ihanat silmät,
Kasvon kaunihin kaotin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Viel' olen toki elossa, 170
Vaikkapa piti paeta
Tänne synkkähän salohon:
Suori Pohjola sotoa,
Takajoukko tappeloa,
Poltti huonehet poroksi, 175
Kaiken kartanon hävitti."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ellös olko milläkänä!
Tuvat uuet tehtänehe,
Paremmat osattanehe, 180
Pohjola so'ittanehe,
Lemmon kansa kaattanehe."
Siitä äiti Lemminkäisen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Viikon viivyit poikueni 185
Noilla mailla vierahilla."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hyvä oli siellä ollakseni,
Armas aikaellakseni; 190
Siell' oli mäet simaiset,
Kalliot kananmunaiset,
Mettä vuoti kuivat kuuset,
Seipähät valoi olutta."
"Hyvä oli siellä ollakseni, 195
Armas aikaellakseni,
Siitä oli paha elämä,
Siitä outo ollakseni,
Pelkäsivät piikojansa,
Luulivat lutuksiansa, 200
Pahasti piteleväni,
Ylimäärin öitsiväni,
Minä piilin piikasia,
Varoin vaimon tyttäriä,
Kun susi sikoja piili, 205
Havukat kylän kanoja."