Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äijä on lapsi,
Siitä suorikse sotahan,
Valmistaikse vainotielle,
Hetken miekkoa hioen, 5
Kärestäen keihoansa.
Emo tuon sanoiksi virkki:
"Ellös poikani poloinen
Saako suurehen sotahan,
Menkö miekan melskehesen! 10
Ken suotta sotahan saapi,
Tahallansa tappelohon,
Se soassa surmatahan,
Tapetahan tappelossa."
Kullervo Kalervon poika 15
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En mä silloin suohon sorru,
Enkä kaa'u kankahalle,
Kun sorrun sotatiloille,
Kaa'un miekan kalskehesen; 20
Sorea sotahan kuolla,
Äkin poika pois tulevi,
Potematta pois menevi,
Laihtumatta lankeavi."
Kohta lähtevi ko'ista, 25
Sanovi sanan isolle:
"Hyvästi hyvä isoni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi?" 30
Tuon isä sanoiksi virkki:
"En minä sinua itke,
Jospa kuulen kuolleheksi,
Onhan mulla toinen poika,
Poika paljoa parempi, 35
Äijeä älykkähämpi."
Virkkoi siitä veikollensa:
"Jää hyvästi veikkoseni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi?" 40
Veikko tuon sanoiksi virkki:
"En itke minä sinua,
Saan minä mokoman veljen,
Suun savesta, pään kivestä,
Veljen paljoa paremman, 45
Äijeä älykkähämmän."
Virkkoi siitä siskollensa:
"Hyvästi sisarueni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi?" 50
Noin sisar sanoiksi virkki:
"En itke minä sinua,
Josko kuulen kuolleheksi,
Veli on minulla toinen,
Veli paljoa parempi, 55
Kahta mointa kaunihimpi."
Kullervo Kalervon poika
Sanoi siitä äitillensä:
"Äitiseni, armaiseni,
Minun kaunis kantajani! 60
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi suvusta?"
Tuon emo sanoiksi virkki: 65
"Ohoh poikani poloinen,
Et älyä äitin mieltä,
Et tunne emon syäntä!
Itkenpä minä sinua,
Kun sun kuulen kuolleheksi, 70
Väestä vähenneheksi,
Sortuneheksi suvusta,
Itken tulville tupamme,
Siltalauat lainehille,
Kujat kaikki kuurullani, 75
Läävät länkämöisilläni."
"Mit' en itkeä ilenne,
Kut' en voine voivotella,
Itkeä inehmisissä,
Itken saunassa saloa, 80
Yliset kulasvesille,
Saunan lauat lainehille."
Kullervo Kalervon poika
Kulki soitellen sotahan,
Vieri viestinen jälestä: 85
"Jo iso kotona kuoli,
Käyppäs tuota katsomahan,
Kuinka kuollut hauatahan!"
Kullervo Kalervon poika
Hänpä varsin vastaeli: 90
"Kun lie kuollut kuolkahansa,
On siellä kotona ruuna,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan."
Soitti suolla mennessänsä, 95
Kulahutteli kulossa,
Saatihin sana jälestä:
"Jo veli kotona kuoli,
Käyppäs tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!" 100
Kullervo Kalervon poika
Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa,
On siellä ori kotona,
Millä maahan vietäkähän, 105
Kalmahan katettakahan."
Soitti suolla mennessänsä,
Kajahutti kankahalla,
Sai sanoma korvihinsa:
"Jo sisar kotona kuoli, 110
Käyppä tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!"
Kullervo Kalervon poika
Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa, 115
On siellä kotona tamma,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan."
Soitti soilla, soitti mailla,
Patakoitteli paloilla, 120
Sai sanoma korvihinsa:
"Kuoli ehtoinen emosi,
Käyppäs tuota katsomahan,
Miten miero hautoavi!"
Kullervo Kalervon poika 125
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minä poloinen poika,
Voi poika polon alainen,
Kun kuoli emo minulta,
Kaatui kaunis kantajani, 130
Enk' ollut luona luopuessa,
Läsnä hengen lähtiessä."
"Kuollut koissa pestäköhön
Saksan saipua-vesillä,
Silkkihin si'eltäköhön, 135
Palttinoihin pantakohon,
Siitä maahan pantakohon,
Kalmahan katettakohon,
Itkuvirsin vietäköhön,
Laulaen las'ettakohon, 140
Itse en kotihin joua,
Viel' on Unto kostamatta,
Mies katala kaatamatta,
Ilkeä hävittämättä."
Meni soitellen sotahan, 145
Ilon lyöen Untolahan,
Kaatoi Untolan urohot,
Tuvat poltteli poroksi,
Kivet jätti kiukahia,
Pitkät pihlajat pihoja. 150
Kääntyvi kotihin tuosta
Ison entisen eloille,
Tupa on tyhjä tultuansa,
Autio avattuansa.
Antoi kättä hiilokselle, 155
Hiilet kylmät hiiloksessa,
Pisti kättä kiukahalle,
Kivet kylmät kiukahassa.
Loihen siitä itkemähän,
Itki päivän, itki toisen, 160
Päivälläpä kolmannella
Ylös korpehen kohosi
Evähiä etsimähän,
Antia anelemahan.
Kävi matkoa vähäisen, 165
Astui tietä pikkaraisen,
Tapahtui sijalle sille,
Tuli tuolle saarekselle,
Kuss' oli piian pillannunna,
Turmellut emonsa tuoman. 170
Siin' itki ihana nurmi,
Aho armahin valitti,
Nuoret heinät hellitteli,
Kuikutti kukat kanervan,
Tuota piian pillamusta, 175
Emon tuoman turmellusta.
Kullervo Kalervon poika
Tempasi terävän miekan,
Tupestansa tuiman rauan;
Katselevi, kääntelevi, 180
Arvelee, ajattelevi,
Tokko tuon tekisi mieli
Syöä syyllistä lihoa,
Viallista verta juoa.
Miekka mietti miehen mielen, 185
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla:
"Mikäpä minun olisi
Syöä syyllistä lihoa,
Viallista verta juoa, 190
Syön lihoa syytöntäki,
Juon verta viatontaki."
Kullervo Kalervon poika
Perän painoi kankahasen,
Kären käänti rintahansa, 195
Itse iskihe kärelle,
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.
Se oli surma nuoren miehen,
Kuolema Kalervon poian, 200
Loppu ainakin urosta,
Kuolema kova-osaista.

Seitsemäsneljättä runo

Ilmarinen kauvan Tuonelaan joutunutta naistansa itkettyä viimein päättää kullasta takoa uuden puolison itsellensä. Työ ei kuitenkaan ensi yrityksellä ota oikein onnistuaksensa; vv. 1-46. — Äsken kolmannella yrityksellä toivottu kulta-neito lähtee ahjosta. Sille seppä sitte takoo kädet, jalat, suun, silmät ja korvat, mutta henkeä ei saa neitosellensa, ei sanoja suuhun eikä suloa silmään; vv. 47-72. — Ilmarinen laittaa kultaneiden yöksi viereensä, mutta havaitsee pian mieliharmiksensa siitä ei olevan puolisoksi; se kylkensä, joka oli neittä vasten, pian oli kokonaan vilustua; vv. 73-94. — Seppo sitte viepi kultaneitonsa Väinämöiselle, joka heti nähtyänsä sanoo sen hänellen ei sopivan, ja kehottaa Ilmarista viemään sitä vieraille maille, siellä kulta ehkä saisi halukkaampia kosijoita; vv. 95-138.

Se on seppo Ilmarinen
Naista itki illat kaiket,
Yöt itki unettomana,
Päivät einehettömänä,
Eikä kääntynyt käessä 5
Vaskinen vasaran varsi,
Kuulunut pajasta kalke
Yhen kuuhuen kululla.
Itki kuuta kaksi, kolme,
Niinpä kuulla neljännellä 10
Poimi kultia mereltä,
Hopehia lainehilta.
Työnti kullat kuumentohon,
Ajoi ahjohon hopeat,
Otti orjat lietsomahan, 15
Palkkalaiset painamahan,
Itse ahjoa kohenti
Hiilikoukkunen käessä,
Pyyti kullaista kuvoa,
Hope'ista morsianta. 20
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsehensä liepehiä,
Mitä ahjosta ajaikse,
Tungeikse tulisijasta.
Uuhi ahjosta ajaikse, 25
Lähetäikse lietsehestä,
Karva kulta, toinen vaski,
Kolmas on hopea karva;
Muut tuota ihastelevi,
Ei ihastu Ilmarinen. 30
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Se susi sinua toivoi!"
Työntävi tulehen uuhen,
Laittoi orjat lietsomahan,
Itse ahjoa kohenti 35
Hiilikoukkunen käessä.
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsehensä liepehiä,
Mitä ahjosta ajaikse,
Tungeikse tulisijasta. 40
Varsa ahjosta ajaikse,
Lähetäikse lietsehestä,
Harja kulta, pää hopea,
Kaikki vaskesta kaviot;
Muut tuota hyvin ihastui, 45
Ei ihastu Ilmarinen.
Siitä seppo Ilmarinen
Varsan työntävi tulehen,
Pani orjat lietsomahan,
Itse ahjoa kohenti. 50
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsehensä liepehiä,
Mitä ahjosta ajaikse,
Lähetäikse lietsehestä.
Neiti ahjosta ajaikse, 55
Letti kulta lietsehestä,
Pää hopea, kassa kulta,
Varsi kaikki kaunokainen;
Muut tuota pahoin pelästyi,
Ei pelästy Ilmarinen. 60
Siitä seppo Ilmarinen
Takoi kullaista kuvoa,
Jalat laati neitoselle,
Jalat laati, käet kuvasi,
Eipä jalka nousekkana, 65
Käänny käet syleilemähän.
Takoi korvat neiollensa,
Eipä korvat kuulekkana,
Niin sovitti suun sorean,
Suun sorean, sirkut silmät, 70
Saanut ei sanoa suuhun,
Eikä silmähän suloa.
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Oisi tuo sorea neito,
Kun oisi sanallisena, 75
Mielellisnä, kielellisnä."
Saattoi siitä neitosensa,
Tuon on kultaisen kuvansa,
Utuisehen uutimehen,
Itse vierehen venähti 80
Sulkkuisille vuotehille,
Pehme'ille pää-aloille.
Siinä yön levätessänsä
Kyllä peitettä kysyvi
Maata kera puolisonsa, 85
Tuon on kultaisen kuvansa:
Se oli kylki kyllä lämmin,
Ku oli vasten vaippoansa,
Se oli jääksi jäätymässä,
Ku oli nuorta neittä vasten. 90
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Ei tämä hyvä minulle;
Vienen neien Väinölähän,
Väinämöiselle varaksi."
Siitä seppo Ilmarinen 95
Viepi neien Väinölähän,
Sanoi sinne saatuansa:
"Oi sie vanha Väinämöinen,
Tuossa on sinulle tyttö
Kovin kaunis katsannolta, 100
Ei ole suuri suun piolta,
Eikä leuoilta leveä."
Vaka vanha Väinämöinen
Katsahti kuvoa tuota,
Luopi silmät kullan päälle, 105
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Miksi tuot minulle tuota,
Tuota kullan kummitusta?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Miksi muuksi, kun hyväksi, 110
Ikuiseksi ystäväksi,
Kainaloiseksi kanaksi."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Oi on seppo veikkoseni!
Tunge neitosi tulehen, 115
Tao kaikiksi kaluiksi,
Tahi vie Venäehelle,
Saata Saksahan kuvasi,
Rikkahien riian naia,
Suurien soan kosia; 120
Ei sovi minun suvulle,
Ei minullen itselleni,
Naista kullaista kosia,
Hope'ista huolitella."
Siitä kielti Väinämöinen, 125
Epäsi suvannon sulho,
Kullalle kumartamasta,
Hopealle horjumasta;
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella: 130
"Elkätte pojat poloiset,
Vasta kasvavat urohot,
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana,
Naista kullaista kosiko, 135
Hope'ista huolitelko,
Kylmän kulta kuumottavi,
Vilun huohtavi hopea."

Kahdeksasneljättä runo

Ilmarinen lähtee Pohjolaan, ilmoittaa naisensa kuolleen, pyytää Pohjolan emännältä sen nuorempaa tytärtä vaimoksensa; vv. 1-32. — Pohjolan emäntä pahoillaan siitä, kun oli vanhemmankaan tyttärensä Ilmariselle antanut, toista ei jo enään lupaakkaan hänelle. Pahoittavan vastauksen saapi seppo sitte tytöltäki, kun puhuttelee sitä puolisoksensa; vv. 33-56. — Tytön mieltä kysymättä Ilmarinen suutuksissaan ryöstää sen rekeensä ja lähtee matkaan. Tyttö suruissaan itkee ja toivottelee itseänsä jos minnekki, kun vaan pääsisi Ilmarisesta erilleen; vv. 57-92. — Yöpaikkaan tultua syrjäinen mies Ilmarisen nukkuessa alkaa tytön kanssa hilastella. Ilmarinen siitä kovin suuttuneena haltioissaan laulaa neiden lokiksi meren karille; vv. 93-118. — Kotiin tulleelta Väinämöinen kysyy Pohjolan elämästä, johon Ilmarinen vastaa, siellä sammon nojassa ei mitään puutetta olevan, ja selittää sitte, minkätähden niin yksinänsä palasi Pohjolasta; vv. 119-154.

Tuop' on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen,
Pisti varsan valjahisin,
Ruskean re'en etehen,
Itse istuvi rekehen, 5
Lähteäksensä lupasi,
Pyytämähän Pohjolasta
Toista Pohjolan tytärtä.
Sai päivän ajaneheksi,
Sekä päivän jotta toisen, 10
Päivälläpä kolmannella
Tuli Pohjolan tuville.
Heti kun tuli tupahan,
Louhi Pohjolan emäntä
Kääntyvi kyselemähän 15
Oman lapsensa oloa
Miniänä miehelässä,
Naisena anoppelassa.
Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi: 20
"Ellös nyt anoppiseni!
Ellös sie kyselkö tuota
Eläntöä tyttäresi,
Asuntoa armahasi,
Maassa on jo marjaseni, 25
Kankahassa kaunoseni;
Läksin toista tyttöäsi,
Neitoasi nuorempata;
Annappa anoppiseni
Tuo on toinen tyttäresi 30
Naisen entisen eloille,
Sijalle sisaruensa."
Louhi Pohjolan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Pahoin tein minä poloinen, 35
Kun ma työnsin toisenkana
Nuorena nukahtamahan,
Verevänä vieremähän,
Annoin kuin susien suuhun,
Karhun kiljuvan kitahan; 40
Enkä toista annakkana
Nokiesi nuoliojaksi."
Se on seppo Ilmarinen
Murti suuta, väänti päätä,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 45
"Tuleppa minulle tyttö
Mesileivän leipojaksi,
Oluen osoajaksi!"
Neiti itse noin saneli
Ilmariselle sepolle: 50
"Tapoit naisen ennen naiun,
Surmasit sisarueni,
Toki tappaisit minunki,
Surmoaisit itseniki;
En lähe minä sinulle, 55
En sepon sysisijoille."
Se on seppo Ilmarinen
Murti suuta, väänti päätä,
Saavutti tytön samassa,
Työnnälti rekosehensa, 60
Itse vierehen venähti,
Läksi kohta kulkemahan.
Neiti itki ja urisi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kuule seppo Ilmarinen, 65
Kun et laskene minua,
Potkin korjasi paloiksi,
Sären reen repalehiksi."
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Sentähen sepon rekosen 70
Laiat rautahan rakettu,
Jotta potkia pitävi."
Neitonen kujertelevi,
Vyö vaski valittelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 75
"Kun et laskene minua,
Laulaime meren kalaksi,
Syvän aallon siikaseksi."
Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi: 80
"Etpä sinä sinne pääse,
Minä haukina jälessä."
Kulki matkoa palasen,
Ajoi tietä pikkuruisen,
Neiti päätänsä kohotti, 85
Näki jälkiä lumessa,
Huokaiseikse, henkäiseikse,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun olisi 90
Jänön juoksevan jälillä,
Kun tämän kosijan reessä."
Se on seppo Ilmarinen
Puri huulta, väänti päätä,
Ajoa kahattelevi 95
Yöksi uutehen kylähän.
Matkalta väsynehenä
Seppo nukkuvi sike'in,
Toinen naista naurattavi
Mieheltä unekkahalta. 100
Siitä seppo Ilmarinen,
Aamulla havattuansa,
Sekä suuttui, jotta syäntyi,
Kovin suuttui ja vihastui,
Loihe siitä laulamahan, 105
Syäntyi sanelemahan,
Lauloi moisen morsiamen
Meren luo'olle lokiksi,
Luo'oilla lokottamahan,
Kariloilla kaikkumahan, 110
Nenät nienten niukumahan,
Vastatuulet vaapumahan.
Itse istuikse rekehen,
Kohennaikse korjahansa,
Ajoa kahattelevi, 115
Alla päin, pahoilla mielin,
Matkasi omille maille,
Tuli maille tuttaville.
Vaka vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi 120
Ilmariselle sepolle:
"Veli seppo Ilmarinen!
Mit' olet pahoilla mielin,
Kahta kallella kypärin,
Pohjolasta tullessasi; 125
Miten Pohjola elävi?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo jauhamassa,
Kirjokansi kallumassa! 130
Päivän jauhoi syötäviä,
Päivän toisen myötäviä,
Kolmannen kotipitoja;
Jotta sanon, kun sanonki,
Kerran toisen kertaelen: 135
Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo Pohjolassa!
Siin' on kyntö, siinä kylvö,
Siinä kasvo kaikenlainen,
Siinäpä ikuinen onni." 140
Siitä vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Veli seppo Ilmarinen!
Minne heitit naisen nuoren,
Kun sa tyhjänä tulitki, 145
Aina naisetta elelet?"
Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Lauloin mie mokoman naisen
Meren luo'olle lokiksi; 150
Nyt se lokkina lojuvi,
Kajavana kaakahtavi,
Kiljuvi vesikivillä,
Kariloilla kaljahuvi."

Yhdeksäsneljättä runo

Väinämöinen kehoittaa Ilmarista lähtemään kanssansa sampoa Pohjolasta ryöstämään. Ilmarinen vastaa, ei tahtovansa vaaralliselle Pohjan merelle lähteä, jonka tähden Väinämöinen suostuu maisinki kulkemaan; vv. 1-22. — Hevoista hakiessaan kuulevat veneen rannalla itkevän. Väinämöisen kysyttyä mitä itki, vene sanoo sitä itkevänsä, kun häntä ei milloinkaan viety vesille, vaan piti rannalla ikänsä viettää; vv. 23-86. — Väinämöinen laittaa veneen vesille ja väkeä veneesen kaikenlaista. Kokevat soutaa pojat, tytöt, nuoret, vanhat, mutta matka ei ota edistyäkseen, ennenkun Ilmarinen istuu soutamaan; vv. 87-114. — Lemminkäinen rannaltaan näkee oudon purren merellä, arvelee kenen olisi, ja viimein tunnettuansa Väinämöisen ja Ilmarisen, kysyy kunne olivat matkalla, johon Väinämöinen vastaa Pohjolasta sampoa tapaamaan lähteneensä; vv. 115-150. — Lemminkäinen pyytää yhteen matkaan päästäksensä, ja luvan saatuansa lähtee Väinämöisen laivaan. Veistetyn veneen laidan tuopi kanssansa, arvellen Pohjolan merellä usein varalaidanki ei liikaa olevan; vv. 151-182.

Vaka vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Veli seppo, veikkoseni,
Lähtekämme Pohjolahan
Tuon on sammon sa'antahan, 5
Kirjokannen katsontahan;
Laatikamme laiva suuri,
Johon sampo saatetahan
Pohjolan kivimäestä,
Vaaran vaskisen sisästä!" 10
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Vakavampi mainen matka,
Lempo menköhön merelle,
Surma suurelle selälle!"
Sanoi vanha Väinämöinen: 15
"Lysti on venon vesillä,
Purren juosta jolkutella,
Veet väljät välkytellä;
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Kun et mieline merisin, 20
Niin on maisin matkatkamme,
Rantaisin ratustelkamme!"
"Tao nyt mulle uusi miekka,
Tee miekka tuliteräinen,
Jolla hurttia hutelen, 25
Pohjan kansan kaikottelen,
Saaessa otolle sammon,
Kirjokannen katselohon."
Tuo on seppo Ilmarinen
Takoi miekan mieltä myöten, 30
Senp' on kullalla kuvasi,
Hopealla huolitteli.
Vaka vanha Väinämöinen
Sai miekan tuliteräisen
Kätehensä oikeahan, 35
Senpä kuu kärestä paistoi,
Päivä paistoi lappeasta,
Tähet västistä valotti.
Sylkytteli miekkoansa
Vuoren rautaisen raossa, 40
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo minä terällä tällä
Vaikka vuoret poikki löisin,
Kalliot kaha jakaisin!"
Lähteä luku tulevi, 45
Liitto käyä kerkiävi;
Yks' on vanha Väinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Läksivät hevon hakuhun,
Kuloharjan kuuntelohon, 50
Suvikunnan suitset vyöllä,
Varsan valjahat olalla.
Astua ratustelevat
Kahen miehen rantamaita,
Kuului rannalta kujerrus, 55
Valitanta valkamalta.
Vaka vanha Väinämöinen
Meni luota katsomahan,
Näki purren itkemässä,
Venosen valittamassa, 60
Kysytteli, lausutteli:
"Mitä itket puinen pursi,
Itketkö sä puisuuttasi,
Hankauttasi haveksit?"
Pursi puinen vastoavi, 65
Vene hankava sanovi:
"En mä itke puisuuttani,
Hankauttani haveksi;
Itken viejäistä vesille,
Laskiaista lainehille." 70
"Muut purret, pahatki purret,
Ne aina sotia käyvät,
Tuovat täytensä rahoja,
Alustansa aartehia;
Minä lahon lastuillani, 75
Venyn veistännäisilläni;
Pahimmatki maan matoset
Alla kaarteni asuvat,
Linnut ilman ilkeimmät
Pesän pielessä pitävät." 80
Vaka vanha Väinämöinen
Tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Elä itke puinen pursi,
Vene hankava havise,
Kohta saat sotia käyä, 85
Tappeloita tallustella!"
Vaka vanha Väinämöinen
Lauloi purren lainehille,
Lauloi ensin laitapuolen
Sukapäitä sulhosia, 90
Lauloi toisen laitapuolen
Tinapäitä tyttäriä,
Lauloi vieläki lisäksi
Teljot täytehen väkeä,
Kuss' oli vähän sijoa, 95
Nuorukaisilta esinnä.
Pani sulhot soutamahan,
Neiet ilman istumahan;
Sulhot souti, airot notkui,
Eipä matka eistykkänä. 100
Pani neiet soutamahan,
Sulhot ilman istumahan;
Neiet souti, sormet notkui,
Eipä matka eistykkänä.
Muutti vanhat soutamahan, 105
Nuoret päältä katsomahan;
Vanhat souti, päät vapisi,
Eipä vielä matka eisty.
Siitä seppo Ilmarinen
Itse istui soutamahan, 110
Jopa juoksi puinen pursi,
Pursi juoksi, matka joutui,
Loitos kuului airon loiske,
Kauvas hankojen hamina.
Ahti saarella asuvi, 115
Kauko niemen kainalossa;
Kalatuutta Kauko itki,
Leivätyyttä Lemminkäinen,
Ahti aitan pieneyttä,
Veitikka osan vähyyttä. 120
Veisti laitoja venehen,
Uuen purren pohjapuuta,
Päässä pitkän nälkäniemen,
Pakalla kylän katalan.
Se oli korvalta korea, 125
Silmältä sitäi parempi,
Näki purren kulkemassa,
Venosen vaeltamassa,
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla. 130
Huuti mies nenästä niemen,
Verevä vesien poikki:
"Kenen on vene vesillä,
Kenen laiva lainehilla?"
Miehet purresta puhuvat: 135
"Mi olet mies metsän asuja,
Kun et tunne tuota purtta,
Keksi Väinölän venettä?"
Sanoi lieto Lemminkäinen,
Virkkoi kaunis Kaukomieli: 140
"Jo tunnen perän pitäjän,
Ja älyän airollisen;
Minnekkä menette miehet,
Kunne läksitte urohot?"
Sanoi vanha Väinämöinen: 145
"Kohti pohjoista kulemme
Sampoa tapoamahan,
Kirjokantta katsomahan,
Pohjolan kivimäestä,
Vaaran vaskisen sisästä." 150
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ohoh vanha Väinämöinen!
Otappa minua miestä
Urohoksi kolmanneksi,
Kun saat sammon nostantahan, 155
Kirjokannen kannantahan;
Vielä mieki miesnä maksan,
Jos saisi tapella tarve."
Vaka vanha Väinämöinen
Otti miehen matkoihinsa; 160
Se on lieto Lemminkäinen
Jo tulla tuhuttelevi,
Luopi laian tullessansa
Venehesen Väinämöisen.
Sanoi vanha Väinämöinen: 165
"Oisi puuta purressani,
Laitoa venehessäni,
Parahiksi painoaki,
Miksi laitat laitoasi,
Puuta purtehen lisäksi?" 170
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ei vara venettä kaa'a,
Tuki suovoa tuhoa;
Use'in merellä Pohjan
Tuuli laitoa kysyvi, 175
Vastatuuli varpehia."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Sentähen sotavenosen
Rinta rautahan rakettu
Ja tehty teräsnenähän, 180
Jott' ei tuulen tuiki vieä,
Eikä viskoa vihurin."