vv. 123-126. Olisi parempi, jos kerrassaan kuolisin tuskiini.
vv. 139-144. Sekä neitoset että kivi olivat veden väen eli Ahtolaisten kuvattelemia valhe-haamuja, joilla houkuttelivat Ainoa veteen.
v. 142. Huolellista kuvataan hoikaksi; vitsan varvan hoikkuus jo siis osottaakin ylen suurta huolta.
v. 151. Äkillistä uppoamista runo vertaa kilahtamiseksi.
v. 161. Kaukana kun asia tapahtui ihmisten seuduilta, niin muita, kun metsän eläviä ei sattunut näkemässä olemaan.
vv. 169, 170. Neidet par'aikaa kylpivät saunassa.
vv. 194, 195. Tuuvitellessa ja liekutellessa toivotellaan lapsille tulevaa onnea ja siitä ne sanat tulevat toivottelemistaki merkitsemään.
v. 202. Runollinen ylimääräisyys.
vv. 211-222. Käen kukunta muistutti entisten aikain iloisemmista mietelmistä, joiden rinnalla nykyinen huoli tuntui vielä raskaammaksi. Joka kerralla käen ennen kukahtaissa nousi lemmen, sulon ja auvon ajatuksia mieleen, nyt ei kun ainoastaan kaiho niistä; k. II: 223-232, XXII: 151, 152, XLIV: 81.
vv. 230, 231. Elämän ikää runo kuvailee kyynärin ja vaaksoin, kuin muutaki pituutta, mitattavaksi, ja arvelee käen kukunnasta enenevän huolen sitä lyhentelevän.