4. RUNO
vv. 3, 4. Osottavat lehden aikaa kesällä; edellisen runon tapaukset sattuivat talvella rekikelin aikana.
vv. 5-8. Tyttöin työnä oli kylpyvastat perheelle illaksi sitoa, tavallisesti myös saunaki lämmittää, vesi kantaa jne.
vv. 13-16. Elä koristele itseäsi muita varten.
vv. 21-26. En huoli laivan tuomista (osto-)vaatteista, enkä vehnäisistä leivistä, tyydyn huonompaanki vanhempaini kodissa.
v. 29. Heitti maahan, etteivät enää toiste viehättäisi Väinämöisen silmiä.
vv. 73, 74. Äiti ei näytä älynneen oikeata tyttärensä itkun syytä, luuli näetsä itkevän metsään menetetyitä koristuksiansa.
vv. 97, 98. Mieli katkera kuin terva, musta kuin sysi; surua kuvattiin mustaksi, iloa valkeaksi.
vv. 109, 110. Parempi, jos olisit käskenyt minun mennä mereen, sinne hukuttaa itseni.
vv. 113, 114. Kalain kumppalina eli toverina, kalain parvessa.