vv. 31-34. K. VI: 17, 18 ja 110-122.
vv. 43-46. Toinen taikka toinen on epäilemättä lopun tekevä.
vv. 51-54. K. II: 160-162.
vv. 63, 64. Kunne oli kuullut Väinämöisen aikoneen.
vv. 77, 78. Oli kosiotuumat jo kokonaan mielestään heittänyt.
v. 81. Venäjän Karjalassa ovat pyöreät pöydät hyvin tavallisia.
v. 87. Juoksi joko pelosta tahi jotta pikemmin saisi jonkun apuun lähtemään.
vv. 109, 110. Täällä et liene ennen käynyt, kun et rannalta tiedä kylään tulla.
vv. 115-118. Vähin närkästyneenä: "tiedän sen jo sanomattasiki, näin surkeassa tilassa en ollut kotonani."
vv. 121, 122. Havaittuansa toisen närkästyneeksi kokee sanojansa paremmin sovitella.