vv. 123, 124. Mikä mies sinä olet siitä joukosta, johon kuulut.
vv. 127-132. Nimensä suoraan nimittämistä katsottiin jos ei vihollisuutta osottavaksi, niin kuitenki liika rökkeydeksi, jonka tähden Väinämöinen näin kaartaen ilmoittaa itsensä; k. III: 41.
vv. 133, 134. Kokonaan toisenlainen kurja olen tätä nykyä.
v. 138. Parempaan tilaan eli onneen.
v. 140. Kertomaan mitä sinullen on tapahtunut.
vv. 147, 148. Epäilemättäki loitsutaitonsa avulla.
v. 151. Edellisestä viitosta (v. 127-132) Pohjolan emäntä hyvin arvasi vieraansa nimen.
vv. 157-160. Lieneekö sopimattomaksi katsonut nykyisessä tilassaan kosioimaan ruveta, kun ei puolella sanallakaan osota sitä varten lähteneensä; k. v. 77, 78.
vv. 167, 168. Lohi ja sianliha paraita ruokia; olut ja sima paraita juomia.
vv. 171, 172. Sanalasku. Mies ei kostu ja parane siitä, jos kuinka hyvin kylissä söisi ja joisi.