vv. 3, 4. Lienee runollinen ylimääräisyys, osottava ei muuta, kun luhdin tahi muun huoneen parvea.
v. 13, 14. K. VII: 225-228.
vv. 27-30. Rikkaan talon emännän tavallisille töille, so. semmoisen talon emännäksi; k. III: 273, 274, XXXVIII: 47-48.
vv. 35-60. Tyttö töykeällä kiellolla ei huolinut toisen mieltä pahottaa, sentähden säälii sanansa tällä tavoin kohteliaammasti.
vv. 49-60. Omat ajatuksensa panee linnun suuhun. Sillä tavoin runo useinkin esittelee yhteisiä tahi jonkun erityisiä ajatuksia ja mielipiteitä. Välistä asetetaan joku lintu ne ilmaisemaan, toisen kerran pieni lapsi, vanha akka tahi joku puu, pursi, miekka, kukka, aho, nurmi, kuu, aurinko jne. Arveltiinpa hengettömilläkin olennoilla haltiansa olevan, joiden kautta taisivat ihmisten asioihin puuttua, ja niinpä käyttävät vieläki sadut ja pienet lapset leikeissään samaa tapaa yleisesti. Käypiki sen kautta mielensä ilmoittaminen monessa tilassa vapaammasti ja sopivammasti.
vv. 71-76. En ennen arvanne sinua oikeaksi mieheksi, kun halkaiset jne. Se oli ensimäinen määrä- eli ansiotyö. Semmoisia töitä kosijoille tavallisesti määrättiin kolme, toinen toistansa vaikeampaa.
vv. 87-90. Toinen ansiotyö.
vv. 102-108. Kolmas ansiotyö. Sehän se mahtia ja taitoa kysyi niin turhasta aineesta vene saada, ja päälle päätteeksi piti se erinomaisella tavalla tehtailtaan veteen saattaa.
vv. 111-114. Väinämöisen tapa ei ollut omasta voimastansa kerskata. Sen hän nyt kuitenki kovaksi onneksensa unhotti. Kerskaajalle ja uhkaajalle haltiat mielellään hankkeivat vastusta ja vahinkoa sen sijasta kun auttoivat niitä, jotka heihin turvasivat; k. II: 179, 180, IX: 263-270, XIII: 63-66.
vv. 123, 124. Vahingoita pidettiin pahain haltiain saattamina.