vv. 135-138. Loitsu-luvussa on useampia pienempiä osia, joita nimitetään sanoiksi, niin esimerk. raudan luvussa: raudan syntysanat, herjaus-, pelotus-, uhkaus- ja manaussanat, kipu-, tuska- ja hätäsanat, apu-, turva-, vara- ja rukoussanat, suonten-, verensalpaus-, voiteen-, siteen- ja parannussanat, kiitossanat ym. Kaikkia näitä ei kuitenkaan tässä tavata.
Loitsimalla eli laulamalla hyvän tietäjän luultiin voivan jos jotaki matkaan saattaa. Sillä hän muutti itsensä tahi jonkun muun kokonaan toiseksi olennoksi, ilmisaatti kaikenlaisia eläviä, puita jne., lauloi henkensä ruumiista erille, kulki niin kaukaisia asioita tiedustelemassa ja palasi sitte jälleen ruumiisensa, muita mainitsematta.
vv. 139-146. Runo usein poikkee ylellisyyteen kertomisessaan.
v. 154. Helmillä koristettu letku.
v. 162. Kiirut kun oli, niin kysyi jo ennen tupaankaan päästyänsä.
vv. 169-176. Luojan eli Jumalan avulla kyllä sopei kerskata suuriaki töitä tehneensä; k. VIII: 111-114.
9. RUNO
v. 4. Pirtissä on kaksi kattoa, välikatto ja ulkokatto.
vv. 5-8. K. VIII: 139-146.
v. 21. Raudan syntysanoja ei muistanut; k. VIII: 135-138.