vv. 27-34. K. I: 31 ja seur., ja XVII: 123-128.
v. 32. Alisten sekä ylisten ilmakertain.
vv. 38-42. Si'itti ja synnytti itsestänsä.
v. 59. K. vv. 29, 30.
vv. 71-76. Oli kauvan suossa, kenenkään tietämättä sitä raudaksi.
v. 112. Ihminen oli myös Luonnottarien synnyttämä, ja siitä runo häntä sanoo raudan veljeksi, suvuksi tahi heimoksi (vv. 119, 120).
v. 127. Vahingolliset elävät arveltiin Hiiden hallittavina olevan.
v. 142. Tarkoittanee vanhaa satua, jonka mukaan koira olisi vannonut johon kuhun ei koskevansa ja sitte sen kuitenki syödä hotaisnut.
vv. 143, 144. Ihmistä; k. v. 112.
vv. 151-176. Herjaus- eli kehnonsanat, joilla loitsija toivoo jonkun aineen tahi elävän paremmin vallita taitavansa, kun muistuttaa sitä entisestä huonoudestansa.