v. 149, 150. Yleinen lause-tapa kaukaisista paikoista.
29. RUNO
v. 7. Pitkässä jonossa kulkeva joukko.
vv. 11, 12. Jo aikoja sitte, eli: siitä kun hän läksi, jo on ennätetty kaski polttaa, ohra kylvää ja leikatuksiki saada.
vv. 25, 26. Josta sanallakaan ei ole mainittu, jonka nimeä ei tunneta.
vv. 29-32. Kenen oli veli, kenen isä taikka vielä sulhasensaki merimatkalla (kaupalla).
vv. 38-40. Saako saarelle nousta ja siellä jonkun ajan elää? Pian jälle lähtevän ei tarvitse venettänsä kumota.
vv. 59, 60. Saat sekä laulella että leikkiä lyödä ja tanssiaki.
v. 64. Tyttöin kauniissa seurassa.
v. 74. Saari oli hyvin asuttu monilla kylillä.