vv. 75-78. Joka paikassa varustettiin sotaa häntä vastaan.
vv. 99-102. Runo leikin vuoksi välistä ottaa selittääksensä jo ilmanki kyllä selviä asioita; teeskennelty yksinkertaisuus.
vv. 113-122. Kaikki paikat olivat entisellään, tupa ainoastaan kadonnut ja metsää paikalle kasvanut.
vv. 125-130. Surussaan muistelee entisiä, iloisia aikojansa.
vv. 133-136. Itki kadonnutta äitiänsä; k. vv. 99-102.
vv. 141, 142. Olet jo niin aikoja sitte kuollut, ettei merkkiäkään sinusta enää ole jälillä.
vv. 146-152. Äiti oli poikaansa kotiin odottaessa jonkun kerran käväisnyt entisellä asuntopaikallansa. Hänen jälkensä Lemminkäinen havaitsi ja rupesi niitä seuraamaan.
vv. 155-160. Sinne oli äiti sodan aikana paennut ja siellä siitä ajoin elellyt.
vv. 166, 167. Se nyt enää ainoana suruna, että oli silmänsä punaiseksi itkenyt.
v. 174. K. XXVIII: 78.