ESILAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, arvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi; jo veti melan merestä, tammen lastun lainehesta, sillä kalhaisi kavetta, iski kynsiä kokolta; muut kynnet meni muruiksi, jäi yksi sakarisormi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Pojat siiviltä putosi, melskahti merehen miehet, sata miestä siiven alta, tuhat purstolta urosta!
2:NEN VUOROLAUSUJA
Itse kokko kopsahtihe, kapsahutti kaaripuille, kuni puusto koppeloinen, kuusen oksalta orava.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Sammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen.