Jo huomaa äiti pienen luomen painuvan silmän suojaksi. Äidin sydämessä värähtää. Hän alottaa hellävaroen kauneimman laulunsa:
Tuuti tuuti tummaistani, tummaisessa tuutusessa, tummaisella tuutijalla, tuvan tummaisen sisässä…
(K:r.)
Ja laulaessaan unelmoi äiti poikansa tulevaisuudesta kullanhohtoisia unelmoita. Sillä olihan äiti jo pojan syntymästä asti toivonut hänestä
laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata.
Sitä varten oli äiti taikoen pessyt pojan
kolmasti kesäisnä yönä, yheksästi syksy-yönä
ja pestessään manannut
joka tielle tietäjäksi, joka maalle malttajaksi.
Miehet alkavat palailla ulkotöiltään. Silloin on nuorikon kiireesti