lauloi sonnin lattialle,
härän suuren kultasarven.
Härkä joi lattialla olevan lammin suuhunsa, mutta silloin Pohjolan isäntä
suen suustansa sukesi, senpä lauloi lattialle. surmaksi lihavan sonnin.
Ei hätäillyt Lemminkäinenkään:
lauloi valkean jäniksen lattialle hyppimähän sen sutosen suun eessä.
Pohjolainen puolestaan
lauloi koiran koukkuleuan tuon jäniksen tappamahan.
Lemminkäinen laulaa sitten oravan, jota koira käy haukkumaan; vielä tulee esille näätä, kettu ja kana, jonka ilmassa liitelevä haukka viimein sieppaa mukaansa.
Hirveä oli loitsun voima. Antero Vipusen loitsiessa
aallot seisattui selällä, lainehet lahen perällä, puuttui virran vieremästä, Ruotjan koski kuohumasta, vuotamasta Vuoksen koski joki Juortanin pysähtyi.