En lähe jänön jälille,
En rekehen repo raukan;
Istun ilveksen rekehen,
Ilves vie ison kotihin,
Reen käymättä kivihin,
Kantoloihin koskematta.
223. Jouvuin puulle pyörivälle.
Voi minä poloinen lapsi,
Poloisella Pohjan maalla!
Jo minä johonki jouvuin,
Jouvuin puulle pyörivälle,
Varvalle vapisevalle,
Sain lehelle liekkuvalle.
Kunne puuhut pyörrähtävi,
Sinne pyörrähän jälestä;
Kunne varpa vaapahtavi
Sinne vaapahan jälestä;
Kunne lehti liekahtavi,
Sinne liekahan jälestä.
Oisipa minuksi ollut,
Ollut puita pyörimättä,
Varpoja vapisematta,
Lehtilöitä liekkumatta;
Itse hullu hukkasime,
Mieletön menettelime,
Itse mie isosta luovuin,
Itse äitistä erosin,
Itse vierin veikoistani,
Siirrime sisaristani,
Sorsan suojille sioille,
Allien asuntamaille,
Sisareksi siikasille,
Lohen poian puolisoksi.
Siellä sorsa suojelevi,
Tavi laitto laajelevi,
Siika silmäni pesevi,
Hauki pääni harjoavi,
Ahven suuta anneksivi,
Veen kalaset kauloavi.
Jopa vaan minun poloisen,
Jo kohta poloisen lapsen,
Sisar saapi siikasina,
Veikko haukina vetävi,
Emo appo ahvenina,
Iso kaikkina kaloina.
224. Itken kurja kulkuani.
En itke ison hyvyyttä,
Enkä äitin armautta,
Vaan itken isoni maita,
Maita maammoni murajan;
Itken veikon valkamia,
Siskon siltoja paheksin.
Tuota itken tuon ikäni,
Kun olen kurja kulkusassa,
Raukka rannan juoksennassa,
Vaivainen vaeltamassa.
Sain ma kurja kulkemahan,
Raukka rannat kiertämähän,
Vaivainen vaeltamahan;
Jouvuin kylmähän kylähän,
Rautaisehen rahva'asen—
Lapset raukan rannikolla,
Keion mieron kierrännässä,
Vaivaisen kylävarassa.
Tuulet kurjalla tupana,
Saunana vesisatehet;
Mont' on tuulta tuulevata,
Monta saapoa saetta,
Päälle lapsen armottoman,
Vaattoman vaimon päälle,
Näillä ouoilla ovilla,
Kyläsillä kynnyksillä.