Eno. Niin mitä! Mutta sitä en voi sinulle ilmoittaa.
Rouva. Oi sanokaa!
Eno. No niin! Miehesi käski minun sinua kieltää…
Rouva. Mistä?
Eno. Ei, ei! se ei käy päinsä. Hän on peräti hullu!
Rouva. Mutta, eno kulta, puhukaa!
Eno. Noh, kuule sitten… Ei, ei, minä en voi sitä sanoa!
Rouva. Te tahdotte saada minua uuteliaaksi! — Joka kerran sanoo A:n sanokoon B:nkin, ja olkoon alkamatta, mitä ei tahdo lopettaa.
Eno. Jos sanoisin sen, niin sinä nauraisit.
Rouva (laskien kätensä rinnalle). Minä vannon, että pidätän nauruni.