Eno. Pirulla tosiaan on hyvä kuvitus! Äsken sanoit olevasi vapaa luulevaisuudesta; nyt kun olen kuullut kaunista puhettasi, havaitsin siinä olevan runsaasti turkkilaista kuvitusta.
Herra. Turkkilaisista älkää puhuko! Turkkilainen ei ole tyhmä, hän kyllä tietää, mitä tekee. Hän vartioipi kuten mies ainakin vaimonsa kunniaa. Turkkilaisilta voimme paljon oppia.
Eno. Saattaa olla, herra Turkkilainen! Mutta koska sinä, joka olet kristitty, olet joutunut turkkilaisiin houreisin, niin koetan estää luutnanttia tänne tulemasta.
Herra. Niin, niin, minä tykkänään toivottomuuteen joudun, ellei luutnantin käyntiä estetä.
Eno. Mutta mitenkä?
Herra. Jettani pitää teistä, eikö niin? Hän kunnioittaa teidän tarkkatuntoisuuttanne, hän seuraa teidän neuvojanne, jos te, eno, kovasti kiellätte häntä vastaanottamasta luutnanttia.
Eno. Mitä? Kieltää?
Herra. Niin kieltää. Jetta tottelee teitä.
Eno. Onko Jetta sanonut mitään, josta voisi aavistaa että hän toivoo saavansa tänään nähdä luutnanttia?
Herra. Ei.