Eno. Lähde nyt jo.
Herra. Ei, sanokaa ainoastaan…
Palvelija (tulee sisään). Vaunut ovat esissä.
Herra. Jumala! mitä pitää minun tekemän?
Eno. Mennä matkoisi kohta.
Herra (palvelijalle). Minä tulen (Hiljaan enolle). Eno minä luotan teihin (menee palvelijan kanssa ulos).
Toinen kohtaus.
Eno (yksin).
Oi tuhma raukka! itse leikkaat vitsat
Ja luulet kiellon voiman suurimmaks'.
Et muista että meille paratiisin
Sai sulkeumaan he'elmä kielletty.
Tok' hävetä sä saisit, serkkuseni! —
On naimisliitto kuten arpajaiset,
Jos joskus joku siitä voiton saa —
Ja sen saa kymmenestä tuskin yksi —
Hän puolisonsa hyvin pitäköön
Ja käytöksensä olkoon kristillisen,
Jonk' asuu riemun rauha rinnassa;
Ja elköön Turkkilaisna väijykö
Hän viekkautta kaikin öin ja päivin.
(Kuulee lähimäisestä kamarista rouvan hiljaan hyräilevän laulua).