Hän noussut on. Oi kuule kuin hän laulaa?
Kuin lintu, jok ei tiedä surua,
Hän laulaa tervetulot aamuselle.
Se hyvä on, ken laulaa — sanotaan. —
Vaan kummink' on hän tyttäriä Eevan
Ja Eevan halu he'elmään kiellettyyn
Myös asuu hänessä kuin useassa.
Ma koittaa tahdon; käärmehenä siis
Nyt luikertelen tähän paratiisiin,
Ja tiedän varmaan että serkkuni
Saa siitä passinsa kuin muinen Aatami —
En tiedä nyt kuin onnistuu se mulle,
Vaan toki keksin neuvon aikanaan;
Siis vallitkohon hetken tuoma neuvo.
Kah! tuolla tulee Jettaseni jo.
Kolmas kohtaus.
Eno, Rouva (aamupuvussa).
Rouva. Ah! herra Eno! hyvää huomenta!
Eno. Kiitos lapseni! Jumal' antakoon! Sinun poskes loistavat, sinun unesi on ollut hyvä.
Rouva. Minun uneni on aina makea.
Eno. Siis et uneksi koskaan?
Rouva. Enkö! Minä näen unta pian jok' ainoa yö, vaikka unennäköni tavallisesti ei ole mistään. Rietrikki on sanonut, että minä puhun unessa, että suloisimmat ajatukseni silloin tulevat ilmi, että minä vastoin tahtoani hänelle pakisen, mitä tahtoisin päivällä salata.
Eno (itsekseen). Se viekas kettu! (rouvalle) Siis ole varallasi.
Rouva. Ei hätää; jos jotakin tahdon salata, niin tiedän varmaan, ettei unessakaan saada minua siitä puhumaan.