Me hupsut, hupsut raukat! Yön tuska ankarin meit’ yhä harhaan johtaa – sä pääsit kotihin.
LUDWIG UHLAND (1787-1862)
HYVÄ YSTÄVÄ
Oli ystävä mulla kerran, oli parhain päällä maan. Kun rummut soi sotateillä, sama ain’ oli tahti meillä, hänen astuin rinnallaan.
Tuli lentäen luoti jostain
mun, sunko se kutsuu pois?
Hänet vihki se rauhaan suureen;
hän vaipui jalkaini juureen
kuin itsestäin osa ois.
Käden kurkoittaa hän mulle, kun tähtään pyssylläin. En voi minä kättäni antaa; päin ikuisen rauhan rantaa käy, ystävä, viereltäin!
KIEVARIN TYTÄR
Jano kulkureill’ oli. Poikettiin
siis Reinin varrella kievariin.
»Hoi, muori, on olves oivaa, vai –?
Tytär myöskin sulla on kaunis kai?»
»Olut, viini on mainio kerrassaan,
tytär ainoa nukkuu paareillaan.»