Kaste metsässä toukokuun, tuomet lähteen luona eivät niin suloisesti tuoksu kuin sun tuoksuva suusi.
Ihmisen häikäisevä kauneus — oi katso: tomua, missä kuljet, suutelee palvoen hämmentynyt orja.
(Suom. Elina Vaara)
Mentyäsi, armas.
Äkkiä niin — syvyydestä hämärähän valoon — kesken pimeintä vuoden aikaa… Eros, Eros! Aistini oot hämmentänyt, tuskaisesti harhaannutit sielun, joka häilyy pohjaa vailla… Niinkuin kohtan salaiseen ois kosketettu, kauhunäky sieluun nousi. Tuskani mun kumea ja mykistynyt tarunkaameana alkoi elää…
Eros, Eros! minkä laulun huulilleni painoit barbaarisen, hämärän? Sentään: eikö loista sielussani templi juhlallisna niinkuin valo kevätaamun; eikö laula huoneessa mun sydämeni liekki, joka täyttäis tasaisella huminallaan sonetin ja oodin stroofit ikuiset?
(Suom. Elina Vaara)
ANDERS ÖSTERLING (1884—1981)
Fantasia etelän meren rannalla.
Minä riippuvan paviljongin meren äärelle rakensin. Siell' aaltoin kuoroja vastaan soi lauluni aamuisin. Minä istutin hedelmäpuita, ja kukkansa valkeat kevätvalossa vaahtometsään ne sirottivat.