Kaunein laulu.
Sitä kauneinta laulua rakkauden ei paineta milloinkaan. Ylioppilas köyhä Montmartre'n sitä salasi haaveenaan.
Yli maiden se laulu kaikunut ois,
monen painaen polvilleen,
ja maailma ottanut vastaan
ois uuden Musset'n.
Hän huhtikuun rannoilla ois Lucie'n
sinisilmäisen kohdannut
ja orvokit, suudelmat yössä
nyt runoillut.
Sitä laulua koskaan painettu ei: kera ylioppilaan se on kaivettu joukkohautaan ja multaan Flanderin maan.
(Suom. Elina Vaara)
KARL ASPLUND (1890—1978):
Quand même. (EV)
I.
Kylä hiljainen Ranskassa viheriöi. Taa painui poppelien siell' illoin aurinko, kello löi kylän tornissa humisten.