Hän huokauksin lähteen viereen vaipuu, ja silmät kyynelistä sumentuu. Ja elon riemujen ja kukkain kuu se pian hältä jäljettömiin haipuu.
Pois suruaan ei tyttö suudellut, ei kohdannut hän ystävien pöytää, eik' kutreillansa maine kukkinut.
Voi, sielussaan ken jumaluuden löytää ja pyhintä ken pyytää elämän, maan ruusut kaikki kadottaapi hän!
(Suom. Lauri Viljanen)
CARL JONAS LOVE ALMQUIST (1793—1866)
Antoniuksen laulu.
Sydämen kotiin ma kerran katselin kuunnellen.
Lähestyi valkeat olennot, vastasi viittoillen.
Hämmästyen näin ikuiset päivänmaat.
Sävelin kuiskivat rannat autuaat.
Sen jälkeen milloinkaan
en mieltynyt maailmaan.
(Suom. Lauri Viljanen)
Kuunteleva Maria.
Jumala, kuinka on kaunista kuulla
ääntä enkelin suun!
Jumala, kuinka on suloista kuolla
lauluun ja säveliin!
Hiljaa sula, mun sieluni, virtaan,
tummaan, taivaiseen purppuravirtaan!
Hiljaa vaivu, mun autuas henkeni,
jumalsyliin viileään, hyvään!